Tajunnan tarve tuumailuun

Käyttöyhteydessään kehittynyt latinankielinen tiede tiivisti yhteen sanaan tuottajan, kasvattajan, ihmisyysjalostuksen; tämän kaiken ilmaisi sana ”generator”.
Se käsitettiin tietämisen tapojen ”kantaisänä”. Miten ylevä tausta onkaan sähköä, sähkövaloa ja energiaa tuottavalla, tajunnan toimen hämmästyttävällä saavutuksella: sähkögeneraattorilla! Tähän tarvittiin ihmisen toimivaksi tuloa.
Jos ihmislajilta otettaisi äkkiä pois kaikki kirjallinen, sanallisen ja käytäntöjen opetus, tämä olisi melkein heti paikalla luonnontilan tasolla. Emme osaisi käyttää keksinnöistämme ainakaan oikein paljoa mitään, vai osaammeko varmasti tänäänkään.
Onko totuusaistimme metsittymässä, metsäelämän pimeään vuosiksi joutunut intiaanipoika ainakin oli aivan selvä todistus, että hyvän suhteen elämme aikaisempien sukupolvien suojeluksessa.
Eettisesti asioita tarkasteltuna, kulkusuunta on tänään perin masentava; hallitseva, koko ajan lisääntyvä sokea väkivalta, melkein kaikilla aloilla, sotiin sortumiset ja monet muut. Kun on valtaa, syytetään kansaa täysin turhaan heikkoudesta, vaikka valta itse juuri siitä oli jäänyt kiinni.
Tajunnan pitoa tarvitaan siksi, että kaikella on oma taipumuksensa turmeltumiseen. ”Ihminen ei ole paljoa mitään; mutta suunnattoman suuri mahdollisuus”.
Uskonnossa esiintyi alun perin innostava, suuri toive ja tarve ”Korkeimman” pikaiseen väliintuloon, opetustyön ryhtyessä toimeensa sulautuminen luovana voimana ihmisen tasolle.
Uskonnon kuvakieli käänsi tämän tietenkin toiveidensa tavoittelussa ”Ihmisen Pojaksi – palvelemaan elämässä”. Suurin ja tärkein, tietämyksemme mukaan, ei todellakaan ollut missään poikasuhteessa, vaan paljon suuremmassa.
Uskonto vielä kerran kyvyillään oli koettanut lähestyä sivistyksen suuria tavoitteita ja päämääriä, joihin tänään harrastusta uudelleen tavoitellaan.
Uskominen on ihmistä hallitseva olotila. Kerran tätä todeksi myös ”avaruuden valloitus”, isojen poikien elinehtojamme tavattomasti tuhlaava leikkikin luuli.
”Isäkapinasta” ja sen järkyttävistä seurauksista, aikojen vaihteluissa, ei puutu tietoa eikä kokemusta. Tässä oli kysymys, ennen muuta tajunnan pidosta. Kuolemankalustolla hankittu ”uskottava turvallisuustae” ansaitsee tulla terveen järjen tarkoin punnittavaksi.
Joka tapauksessa melkein kaikki näkymätön, salaperäisellä tavalla kohtalokkain – syyt ja tästä johtuvat seuraukset – ovat tänään mielettömistä laiminlyönneistä johtuen aivan kohtuuttomasti uskonhuimauksen haltuun joutuneet.