Joulunajan ja vuodenvaihteen juhlimisen jälkeen on tullut tavaksi mainostaa tipatonta tammikuuta. Jotkut hurjimmat uskalikot ovat jopa uhonneet olevansa peräti 100 päivää ilman “alkomaholia”.
Ehkä on tässä yhteydessä hyvä palauttaa mieliin kuinka vakavasti asiaan suhtauduttiin jo vuonna 1644. Tuolloin Lappajärven oman seurakunnan ottaessa ensiaskeleitaan se nojasi kyseisenä vuonna Turkuun perustetun Suomen ensimmäisen kirjapainon painamaan uunituoreeseen suomenkieliseen raamattuun. Kolmikymmenvuotisen sodan osoittaessa päättymisen merkkejä ja Kiinan Ming- dynastian joutuessa väistymään Quing-dynastian tieltä kirjoitettiin viinasta näin:
“Enämbi viina saattaa ihmisen tompelixi, wiisaat willidse ja hullut teke vielä hullummax, turmele taidon, sytyttä hecuman, saatta capinan ja punaiset silmät. Teke köyhäxi ja kivuloisexi, ilmoitta salaisuudet, kehoitta Jumalan wihan, ja saatta cadotuxen. Sen tähden ei yxikän pidä juoman enä cuin tarpeexi ja terweydexi. Juoda myös ilo picarit, eli iloxi ystäwällises cocouxis ei ole kielty, cosca ylönpaltisus estetyxi tule, ja taito, tieto ja ymmärrys talles on, ja wircans töihin sovelias. Pitä siis waari otettaman, ettei yxikän määrä mital ja ylönpaltiudel pacota ja yllytä toistans, (erinomaisesti Nuorucaisia ja waimo wäke, ja ei yhtäkän) ylidze sen Jumalisen tahdon, woiman, terweyden ja cunniallisuuden.”
Viisaasti kirjoiteltu. Siinä puhuu kokemuksen syvä rintaääni.
