Tallinnan kodissa Petra Ollin arkeen kuuluu alle vuoden vanhan pojan äitinä oleminen, verkkovalmentajana toimiminen ja yrittäjyys. Perhe asuu rauhallisella pientaloalueella hieman kaupungin ulkopuolella meren tuntumassa.
Arki on mukavaa, mutta säätämistä sekä itsellä että puolisolla, sanoo Olli hymyillen. Poika nousee jo tukea vasten ja arki on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lisäksi talossa on menossa mittava remontti. Puoliso Indrek Vassus työskentelee rakennusalalla ja matkustaa työssään jonkin verran.
–Jossain vaiheessa ymmärsin, että puoliso ei ole muuttamassa Etelä-Pohjanmaalle. Siinä oli pohjalaisen annettava periksi, vaikka ei hirveä hinku ollut päästä tänne. Mutta jos yhdessä ollaan vakavissaan ja perhettä meinataan, on parempi kokeilla elämää yhdessä. Olisi paikka missä on koti. Ja nyt ajatuksissa ei ole lähteä muualle.
Lapsiarjen ohella päivät täyttyvät verkkovalmennuksesta, jota Olli tekee kotoa käsin.
–En ole äitiyslomaa pitänyt. Välillä mietin, että olisi mukava olla kotona mitään miettimättä ja tehdä vaan ruokaa perheelle. Mutta en ehkä osaisi olla. Pitää olla muutakin ajateltavaa, ei pelkkiä kotijuttuja! On yrittäjän vapaus, mutta toisaalta minun työtäni ei tee kukaan, jollen tee sitä itse. Kun pikkukaveri nukkuu, avaan läppärin. Ja sitten kuuluukin itkua, homma jää kesken…
Olli sanoo, että on ehkä urheiluajoilta perua, että vaatii paljon itseltään. Nyt hän on osannut olla itselleen armollisempi, että ei tarvitse suorittaa niin paljoa. Silti edelleen stressaa ja ärsyttää, jos jää asioita tekemättä.
Valmentaminen on yritystoiminnan ykköstehtävä
Urheilu-uran loputtua tuli muutto Tallinnaan, ja Olli halusi jakaa osaamistaan eteenpäin.
–Verkkovalmentamista on kiva tehdä ihan tavallisten ihmisten ennemmin kuin huipulle tähtäävien kanssa. Näkee, millaiset ongelmat arjessa rullaavat.
Valmennettava tulee nettisivun kautta ja hänelle tehdään treeniohjelma ja ruokavalio. Chatissa kohdataan viikoittain.
–Raportoinnin avulla valmentaja ja valmennettava tietävät, miten menee ja onko ohjelmaa noudatettu ja harjoitteita tehty. Tsekataan kärryillä pysyminen ja arvioidaan, tarvitaanko muutoksia.
Asiakas on usein 40–50-vuotias nainen, joka haluaa päästä uudelleen kiinni liikuntaan tai eroon ylimääräisistä kiloista. Työarki on kiireinen ja tarvitaan tukea tekemiseen tai alkuun pääsyyn. Valmennettavia on Etelä-Pohjanmaalta, mutta myös etelämpää. Verkon ansiosta asiakkaat ovat tasa-arvoisessa asemassa.
–Valmentajan pitää lähestyä pehmeällä otteella, mutta pitää kiinni sovitusta. Startataan lempeästi, mutta sanotaan asiasta. Asiakas oivaltaa, että ohjeita on hyvä noudattaa, jotta tulee tuloksia – toiveita toki kuunnellen, Olli avaa periaatteita.
Valmentaminen on yritystoiminnan ykköstehtävä. Olli tekee itse kaiken yrityksensä PO Coachingin markkinoinnin, suunnittelee somevideot sekä kuvaa ja editoi ne.
–Harva tietää, miten paljon aikaa 30 sekunnin videon tekeminen vie, yrittäjä huokaa hymyillen.
–Suunnittelutyön jälkeen videon tekeminen pitää ajoittaa pikkuisen päiväunien aikaan. Sitten äkkiä kuvaamaan. Ja kun videon kuvaaminen on puolivälissä, poika herää, aloittaa kommentoimisen – ja työ keskeytyy. Ja somenäkyvyyttä tarvitaan joka viikko, jokaisena vuoden viikkona.
”Erityisesti kesäisin ikävöin Lappajärveä”
Tällä hetkellä Olli ei työskentele painin parissa. Hän sanoo kaipaavansa sitä fiilistä, kun treeni kulkee ja tuntuu, että on tosi hyvässä kunnossa ja terveenä. Sitten virnistys ja naurua.
–En yhtään kaipaa painon pudottamista, nälässä elämistä ja reissaamista. Tai painileirejä, kun aamulla on paikat kipeät, kun nousee sängystä ja pitää taas lähteä vääntämään.
Vilkas ja hyväntuulinen poika leikkii lattialla ja hymyilee ehtimiseen. Vanhemmat suojelevat pojan yksityisyyttä, eivätkä ainakaan tässä vaiheessa vielä kerro etunimeä tai laita hänestä kuvia sosiaaliseen mediaan.
Lappajärveltä Olli kaipaa vanhempiaan ja pikkuveljeä, joita näkee harvemmin.
–Kesäisin erityisesti ikävöin Lappajärveä. Kun sitä on elänyt elämänsä järven rannalla. Kun saa juoda aamukahvit rauhassa terassilla ja istua siellä, kun ihmisiä tulee kylään. Onneksi sinnekin pääsöö kesällä taas.
Nyt Olli sanoo elävänsä lapsiperhe-elämää. Urheilijana näytöt on annettu, mutta hirveän vähän tulee mietittyä, että on tullut voitettua sitä ja tätä.
–Ei niistä kukaan muistuta, eikä mitaleita ole raahattu mukana. Nuorilla on omat idolit ja suosikit, eivät ne tunnista. Vanhempi urheilukansa tietää ja tuntee.
–Voin silti ylpeydellä miettiä, että pikkukylästä noustaan maailman huipulle. Jotta siihen yltää, pitää olla hullu usko tekemiseen. Usko siihen, että musta voi tulla maailman paras.
Aino Alppinen
