Sopulan koneneulojat juhlistivat pikkujoulun merkeissä neulojien 10-vuotista harrastusta.
–Aloitimme kymmenen vuotta sitten pienellä ryhmällä. Naisilla oli omat neulekoneet, joilla he alkoivat verestää jo unohtuneita taitojaan. Vieno Maria Mäkelä oli saanut yhteystietoni ja soitteli minulle, olisinko valmis tulemaan Sopulaan neuvomaan koneneulonnassa, kertoo ryhmän ohjaaja Pirjo Huhtakangas.
Siitä sitten alkoi yhteinen harrastus, joka on näiden vuosien mittaan saanut myös sosiaalista ulottuvuutta, kun jutustellaan kahvikupposen ääressä – ja aina joku on leiponut tuoretta pullaakin. Vieno Maria Mäkelälle koneneulontakurssi on yksi sydämen asioista: kurssi lisää kylän toimintaa ja Sopulan käyttöä – ja yhdessä on vuosien mittaan sytytetty monta uutta ideaa.
Pirjo Huhtakangas oli toiminut käsityöyrittäjänä 18 vuotta ja hankkinut neulekoneita. Tuossa vaiheessa hän oli jo lopettanut yritystoiminnan ja neulekoneet olivat jääneet käyttämättä.
–Onnekseni kurssi avasi kuudelle neulekoneelleni uuden käytön. Kävin ensimmäisinä vuosina ohjaamassa vain muutamia kertoja, kunnes kysyin naisilta, olisivatko he valmiita aloittamaan Järvilakeuden kansalaisopiston kautta neulekonekurssin, Pirjo Huhtakangas muistelee.
Siitä kaikki lähtikin mukavasti käyntiin – paitsi, että ensimmäisenä heille tarjottiin kunnantalon alakerrassa olevaa tilaa, johon oli hankalaa kantaa neulekoneita. Portaat tulivat ulkoa – tai hissilläkin pääsi, mutta hissiin ei mahtunut kovinkaan paljon tykötarpeita. Kylätalo Sopulasta ryhmä sai sitten pysyvän ja toimivan kodin.
Järviseudun Sanomien toimittaja Henri Ruuska kävi tuolloin tekemässä jutun lehteen ja tästä Pohjanmaan Radion toimittaja Päivi Rautanen sai idean tulla haastattelemaan ryhmää. Sitten koitti tammikuinen lauantai 2019, kun Pohjanmaan radion Päivi oli tulossa paikalle, mutta kaikkien yllätykseksi mukana olivatkin tv-kamerat, jotka tekivät Ylen alueuutisiin kuvallista videota.
–Eipä siinä ehditty paljoa jännittää. Haastattelun jälkeen minulle tuli useita puhelinsoittoja ympäri maata, ja neulekoneita kaupattiin Näätämöä myöten, Pirjo kertoo.
Koneneulontaa pidettiin katoavana harrastuksena eikä neulekoneita ollut enää saatavilla. Maahantuonti oli loppunut 1970–1990-lukujen kulta-aikaan. Nykyisin Facebook-ryhmät keräävät harrastajia taas yhteen. Tätä kautta pääsee tutustumaan laajastikin toimintaan.
Osallistujia pitkien välimatkojen takaa
Järvilakeuden kansalaisopisto on vuosien mittaan saanut Sopulan koneneulontaan osallistujia pitkienkin välimatkojen takaa muun muassa Ylistarosta, Pietarsaaresta, Alajärveltä ja Soinista. Yhteensä vuosien aikana on noin 30 harrastajaa kohdannut toisensa Vasikka-aholla.
–Ja voihan tälle kurssille tulla ihan vain puikkojen tai vaikka ompelun merkeissä, Pirjo Huhtakangas muistuttaa.
–Minulta löytyy myös ompelukone ja saumuri, joita voi käyttää kurssien aikana. Itse olen jonkin verran ommellut lastenlapsilleni, joten kaavojakin on.
Alueuutisten katsojien joukosta innostui kortesjärveläinen Heli Lappinen tulemaan kurssille. Hänellä oli intoa aloittaa uusi harrastus helmikuussa 2020 Sopulan kurssilla.
–Olen osallistunut jokaiseen kurssikertaan viiden vuoden ajan, Heli Lappinen kertoo.
Helin käsissä neulekoneella on syntynyt useita lämpimiä neuleita villasukista neulepuseroihin, ja -takkeihin. Legginsit värikkäine raitoineen herättävät iloisen huomion. Heli on nimennyt ne ”peppipitkätossun pöksyiksi”.
Myös neulekoneen huoltotyöt alkoivat kiinnostaa Heliä, ja hän opetteli irrottelemaan koneen neulat, puhdistamaan ja öljyämään. Näin on monen kurssilaisen neulekone saanut uuden elämän Helin käsissä.
Tulevana keväänä löytyy Järvilakeuden kansalaisopiston kurssitarjonnasta jälleen koneneulonta sekä uutuutena Heli Lappisen järjestämä timanttimaalauskurssi, jossa luodaan upeita taideteoksia kiinnittämällä pieniä helmiä kankaaseen. Molemmat kurssit järjestetään Sopulassa. Ryhmä toivottaa kaikki matalalla kynnyksellä tervetulleiksi kurssitapaamisiin, jotka kestävät 3–4,5 tuntia kerrallaan.
