Näin täällä Suomessa markkinat kaupan vieressä, ja muistot tulvahtivat mieleeni.
Kun syksy levitti kultaisen ja purppuraisen mattonsa pelloille, ukrainalaiset kylät ja pikkukaupungit heräsivät odottamaan erityistä tapahtumaa, markkinoita.
Jo kasakkakaudella Ukrainassa järjestettiin suuria markkinoita, joilla myytiin viljaa, karjaa, käsitöitä, mausteita, hunajaa, vahaa, saviastioita ja koruja. Lisäksi ennustettiin kohtaloita, laulettiin, tanssittiin, kihlauduttiin ja järjestettiin nyrkkeilyotteluita. Markkinat olivat tapahtuma, joka yhdisti ihmisiä ja tarjosi mahdollisuuden sekä ansaita että iloita.
Minulle syysmarkkinat tarkoittavat ennen kaikkea isoisän kärryä, joka oli peitetty huovalla ja jonka alla olivat perheemme aarteet. Muistan, kuinka lähdimme matkaan jo aamunkoitteessa. Aurinko juuri kosketti puiden latvoja, ja me olimme jo tiellä. Meidän harmaa ja rauhallinen arohevosemme tunsi reitin hyvin. Pyörät kolisivat hitaasti kostealla tiellä, ja ilmassa sekoittuivat kostean maan, tuoreen oljen ja isoäidin juuri paistamien kaali- ja omenapiirakoiden tuoksut.
Isoisäni oli vakava ja hiljainen mies. Hänen kätensä olivat kovettuneet, mutta hellät kaikkea elävää kohtaan. Hän hoiti maata kuin lääkäri – tarkasti ja rakkaudella. Kärryssä veimme säkkejä vehnää, maissia, kurpitsoja, punajuuria, omenoita ja päärynöitä. Mutta eniten ihmiset odottivat isoisän turkkeja, paitoja ja housuja, jotka hän ompeli itse. Hänet tunnettiin räätälinä, jonka luo muodostui jonoja jo kauan ennen talvea.
Isoäiti taas oli kotimme sielu. Hänen kätensä loivat ihmeitä nahasta. Saappaat, kengät, tossut – kaikki käsintehtyjä ja sydämellä valmistettuja. Sanottiin, että hänen kenkänsä eivät olleet vain kauniita, vaan niissä käveleminen oli kuin kulkisi höyhenpatjalla.
Monien muistojen markkinatuoksut
Markkinoilla oli vilinää ja iloa. Kaikkialta kuului musiikkia, torilla tuoksuivat piparit, makkarat ja kuuma kuivattujen hedelmien juoma. Isoisä asetti tavaransa puisille pukille, jotka oli peitetty kirjotulla liinalla. Isoäiti levitti turkit, tarkkaili ostajia, mittaili, antoi neuvoja. Ja minä juoksin myyntipöytien välissä, silmät pyörien.
Kerran sain isoisän suostuteltua ostamaan minulle puuhevosen, joka oli veistetty lehmuksesta. Säilytän sitä hevosta yhä. Se seisoo hyllyllä kodissani, kuin muistojen vartija.
Vuosien mittaan markkinat ovat muuttuneet. Kärryjen tilalla on autoja, pellavakankaiden sijaan muovitelttaa, lavat, karaoke, jopa huvipuistolaitteita. Mutta sydämessä elää yhä se lapsuuden markkinahumu – sumu pellolla, isoisä, isoäiti, hevonen ja piirakoiden tuoksu kassissa.
Svitlana Zubenko
