JOULUJUHLA on aika, jolloin perheet kokoontuvat yhteen jakaakseen ilon ja rauhan tämän erityisen juhlan aikana. Sekä Ukrainassa että Suomessa joulu on paitsi perhejuhla, myös hengellinen juhla, joka on täynnä perinteitä ja symboliikkaa. Ukrainassa joulu alkaa 24. joulukuuta illalla, kun taivaalle ilmestyy ensimmäinen tähti. Tämä tapahtuma symboloi tähteä, joka ilmoitti Jeesuksen syntymästä. Koko perhe kokoontuu juhla-aterialle, jonka pöydällä on oltava kaksitoista lihattomia ruokalajeja. Tärkein niistä on kutja — yhteyden ja hedelmällisyyden symboli. Muilla ruoilla, kuten sieni–borssilla, piirakoilla ja kaalikääryleillä, on myös omat symboliset merkityksensä. Liharuokia valmistettiin ja syötiin vasta seuraavana päivänä, joulupäivänä.
Illallista edeltää rukous, ja perheenpää siunaa kaikki läsnäolijat. Erityisen lisän juhlaan tuo perinne, “kylmän” kutsuminen pöytään, joka symboloi sopimusta luonnon kanssa hedelmällisen vuoden puolesta. Isoisällä oli mielenkiintoinen tapa “kutsua kylmää vieraaksi”. Hän otti perheen nuorimman jäsenen kädestä, antoi tälle lusikan kutjasta (vehnäpuuroa rusinoilla, hunajalla, unikonsiemenillä ja pähkinöillä) ja he menivät ulos. Siellä he huusivat: “Pakkanen, pakkanen, tule kutjaa syömään!” Sen jälkeen he sanoivat: “Jos et halua tulla, niin älä tule keväällä, äläkä jäädy meidän puutarhojamme ja peltojamme.” Sitten poika sai onnittelut ja hänet kiitettiin siitä, että hän oli suojellut koko perheen sadon kylmältä.
Jouluna perheenjäsenet valmistavat erityisiä lahjoja lapsille. Minulle isoisä yleensä antoi itse ommellun vaatekappaleen. Yksi tärkeimmistä perinteistä on joululaulaminen, joka symboloi ilosanomaa Kristuksen syntymästä. Lapset kylästä kokoontuivat joululaulajien joukkoon. He kulkivat talosta taloon laulamalla joululauluja, kiittäen Kristuksen syntymää ja toivottaen talonväelle terveyttä ja vaurautta. Jokaisessa talossa heidät otettiin vastaan iloisesti, ja heille tarjottiin makeisia, leivonnaisia ja joskus pieniä kolikoita, koska uskottiin, että joululaulajien mukana taloon tuli onnea. Erityispiirteenä oli, että joka talossa joululaulajille oli oma pöytä, joka oli täynnä herkkuja. Se oli vieraanvaraisuuden ja anteliaisuuden symboli, joita maaseudun ihmiset arvostivat. Isoisä muisti, kuinka lapsena hän keräsi makeisia ja kolikoita ja jakoi ne sitten nuoremmille sisaruksilleen.
Toinen erityinen perinne on “vertteр” (teatteri). Vertaajat tulivat pihoille teatterimaisilla kohtauksilla, esittäen paimenia, enkeleitä. Heidän käsissään oli naamioita ja symbolisia esineitä, jotka toivat taikavoimaa esitykseen. Katsojat jäivät hiljaisiksi, kun alkoivat kohtaukset hyvän ja pahan taistelusta.
Suomessa joulupäivää juhlitaan 25. joulukuuta, mutta perheillallinen pidetään usein jo 24. joulukuuta illalla. Perheet kokoontuvat pöytään nauttimaan juhlaruoista, joista yleisimpiä ovat kalat, paistettu sianliha, puuro ja perinteiset peruna-, porkkana- ja maksalaatikot. Suomalainen joulu on täynnä kodikkuutta ja rauhaa. Perheet vaihtavat lahjoja, muistavat vuoden tärkeitä tapahtumia ja lapset odottavat innokkaasti joulupukkia. Tärkeä osa juhlaa on kirkossa käynti. Joulukirkot, joissa lauletaan perinteisiä joululauluja, tuovat juhlaan tunteen armosta ja rauhasta. Kirkot koristellaan erityisesti luomaan henkistä ylösnousemusta. Sekä Ukrainassa että Suomessa joulu muistuttaa perheen, armeliaisuuden ja kiitollisuuden tärkeydestä. Nämä arvot yhdistävät ihmisiä kulttuurieroista huolimatta. Molemmissa maissa juhla on täynnä omaa erityistä tunnelmaansa, mutta sen pohjana on yksi ja sama ajatus — ilo ja valo, jotka tulivat maailmaan pelastajan syntymän myötä. Isoisä ja isoäiti sanoivat aina, että joulu ei ole vain juhla ilolle, vaan myös aika, jolloin jokaisen on muistettava armeliaisuus ja kiitollisuus siitä, mitä on.
Toivotan kaikille hyvää joulua ja kiitän Herraa kaikesta.
Svitlana Zubenko
