LAPPAJÄRVEN Tarvolasta aikuisuuden kynnyksellä maailmalle lähtenyt ja Rajamäelle kotiutunut Teija Ohvo opiskeli ensin lähihoitajaksi ja myöhemmin sairaanhoitajaksi. Syksyn mittaan valmistuvat Careeria ammattioppilaitoksesta jalkahoitajan opinnot.
Kolmelle lapselleen hän on joskus sanonut olevansa luokalla 22, kun nuorimmainen on syksyllä menossa tokaluokalle. Elinikäisen oppimisen periaate siis on omaksuttu.
Ohvo kertoo sairaanhoitajan tutkinnon tekemisen jälkeen opiskelleensa myös alan johtamista, mutta luopui siitä nähtyään, miten lähiesimiehet olivat työssään puun ja kuoren välissä.
–Sairaanhoitajan työssä oli jatkuva riittämättömyyden tunne. On iso eettinen haaste, kun potilasta voisi hoitaa, mutta ei ole aikaa eikä resursseja. Tein työtä myös kotihoidossa, missä ei enää ollut varaa nipistää. Mutta niin vain alettiin vähentää käyntien määrää sielläkin.
”Koen, että parannan käsilläni”
OHVO on miettinyt omaa ammattietiikkaansa. ”Koen, että parannan käsilläni. Jos se viedään pois, loppuu työmotivaatio, ja silloin tuotan pahoinvointia.” Nämä pohdinnat johtivat hakeutumaan jalkahoitajan opintoihin ja luopumaan omalla uralla ylöspäin etenemisestä. Samalla hän on siirtymässä yrittäjäksi perustamaansa yritykseen yhdessä toisen jalkahoitajan kanssa.
–Jo nyt saan tehdä oppilastöitä jalkahoitajana. Työ on käynnistynyt mukavasti, ja asiakkaita on riittänyt myös Lappajärven käynneillä. Syksyllä alkaa vielä rentoutusohjaajan kurssi ja jouluun mennessä tutkinto on valmis.
Sairaanhoitajakoulutuksensa ansiosta Ohvo voi tarjota myös haavaisten jalkojen hoitoa ja injektiohoitoja yhteistyössä lähellä olevan apteekin kanssa. Apteekkien pistoshoitojen tarjoaminen onkin lisääntymässä.
”Tarvolassa on minun kotisatamani”
Yhteys Etelä-Pohjanmaahan on säilynyt, ja vanhempiaan Ohvo käy tapaamassa vähintään nelisen kertaa vuodessa.
–Tarvolassa on minun kotisatamani. Kun lähdin, isä sanoi, että kotiin voi aina tulla.
Pohjalaisuudessa Ohvo sanoo naurahtaen jääräpäisyyteen asti menevän itsellisyyden olevan yksi peruselementti. Yrittäjyys on pohjalaisten vahvuus ja kirous, samoin rehellisyys.
–Sitten onneksi vielä maaseudulla on perinteinen kasvatus. Ihmiset otetaan sellaisina kuin ne ovat. Kuvia ei kumarreta eikä ihmistä katsota ylöspäin tai alaspäin.
Aino Alppinen
