KÄRNÄNSAARESTA kotoisin oleva laulaja lauluntekijä Ilmi Veera, eli Veera Pulkkinen valmistelee uutta albumia, josta ensimmäinen sinkkulohkaisu Kuinka lopulta käy julkaistiin 13. kesäkuuta. Keväällä 2026 ilmestyvää pitkäsoittoa artisti työstää yhdessä tuottajakaksikko Matias Tynin ja Julius ”Juppu” Maurasen kanssa. Keikkatauolla oleva artisti keskittyy levyn tekoon, haaveilee ensi kevään ja kesän levynjulkaisukiertueesta, ja odottaa syksyllä alkavia kansanmusiikin opintoja.
–Levyn biisit on kasassa, kaikista on tehty aihiot ja nyt kesän aikana jatketaan tuotantoa. Kaikki on tavallaan valmista päässä, nyt se pitää vielä tehdä konkreettiseksi.
Intuitiivinen lauluntekijä pitää itseään hitaana säveltäjänä ja kipuilee välillä prosessiin luottamisen kanssa.
–Olen hidas biisintekijä, niitä syntyy silloin tällöin. Elämässä pitää elää välissä, että on jotain mistä kirjoittaa. Ajatusprosessit muuttuvat ja kehittyvät, minä muutun ja musiikkini kehittyy sen mukana. Olen tosi intuitiivinen, kun laulattaa niin laulan. Yhtäkkiä sielustani kumpuaa joku laulu, joku teema alkaa kiehtoa ja siitä alkaa syntyä kappale. Biisi tuntuu aina ihmeeltä, kun se tulee. Välillä teen väkisin, silloin kun en luota. Väkisin tekemällä ei aina tule parasta. Kun vaan oppisi luottamaan siihen prosessiin. Tämähän on ihan perus juttu: kun lakkaat yrittämästä, niin asiat sujuvat.
Ilmi Veeran ensimmäinen albumi Sut mä haluan muistaa ilmestyi vuonna 2022. Ensimmäisen levyn melankolia on muuttunut kaihoksi, uudessa musiikissa kuuluu eletty elämä, enemmän kirkkautta ja aurinkoa.
–En ruvennut heti ekan levyn jälkeen tekemään uusia biisejä, olin tyhjä. Edellisellä levyllä äänimaisema oli soljuva ja pehmeä, uuden levyn kanssa olen utelias tutkimaan kulmikkuutta ja rytmikkyyttä. Monimuotoisempi rytmiikka on alkanut kiehtoa ja se kuuluu biiseissä. Toisenlaiset sävyt kiinnostavat, sävellän reippaampitempoista musiikkia. Tuntuu, että itsessä on nopeampi rytmi.
Veera kuuntelee paljon monenlaista musiikkia, inspiroituu lyriikoista ja luonnosta, tykkää kansanmusiikista ja kansanrunoudesta. Yhtä esikuvaa hän ei osaa nimetä.
–Luonto on tärkein inspiraation kohde. Ensin kainostelin, mutta se on minun mielenmaisemani. Siellä Kärnässä olen luonnon keskellä kasvanut. Peilaan paljon luonnon kautta. Vaikutteita otan varmasti ihan kaikilta koko ajan. Suomalaisessa indiemusiikissa käsitellään tekstiä mielenkiintoisella tavalla. On kiinnostavaa saada kiinni minkälaisista aiheista he kirjoittavat, minkälainen on tekstin poljento. Fanitan sitä, että kaikilla on oma kädenjälki, jossa persoonan oma rytmi ja sanankäyttö tulee esiin. Se on herkullista. Se on yksilön tapa nähdä maailmaa, järjestää sanat peräkkäin. Milla Rumin lyriikat ovat mielettömiä! Kansanmusiikki kokonaisuutena kiehtoo ja kansanrunous. Miten siinä on monipuolisesti käsitelty arkea. Kalevalainen runo sanoo saman asian monella eri tavalla, se inspiroi.
KALEVALAISEEN runouteen Veera pääsee syventymään syksyllä alkavien Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelman opintojen myötä.
–Odotan innolla uusia opintoja. Sitä että pääsen uppoutumaan runouteen ja kun voi keskittyä musiikin tekemiseen. Että voi kehittyä paremmaksi muusikoksi. Uskon, että opinnoissa pystyn yhdistämään myös musiikkia ja esittävää taidetta.
Esittävä taide on yksi Veeran harhautumisista. Musiikkilukiossa Veera oli musiikkiteatterilinjalla ja lukion jälkeen vierähti kolme vuotta Imatran teatterilla näyttelijäharjoittelijana. Opintoja teatterin saralta karttui vielä Lahden kansanopiston näyttelijänkoulutuksesta.
–Olin saanut opiskelupaikan musiikin alalta, mutta valitsin näyttelijäharjoittelupaikan sen ainutkertaisuuden vuoksi. Menetin koulupaikat, kun harhauduin kolmeksi vuodeksi teatterin pariin. Teatteria tehdessä tuli mukavasti etäisyyttä musiikkiin. Teatterista jäi käteen dramaturginen ajatus. Kun teen kappaletta tai albumia, vaikkei kenellekään muulle aukene, niin siellä on taustalla draaman kaari, jota rakennan.
Teatterin jälkeen Veera opiskeli vuoden sosionomin opintoja, mutta ymmärsi kaipaavansa taidetta elämäänsä ja hakeutui Sibelius-Akatemialle musiikkikasvatuksen (Muka) opintoihin.
–Mukalla tuli käsiteltyä paljon riittämättömyyttä ja omaa keskinkertaisuutta. On ihana kehittyä, ja oon onnellinen ja ylpeä näistä taidoista mitä mulla on. Kun tajusin, ettei musta tuu koskaan konserttipianistia, se vapautti mua valtavasi. Kun tajusin, että olen ihan tavallinen eikä tarvitse olla yhtään enempää.
Veera kertoo, että oman arvostuksen eteen on joutunut tekemään töitä.
–SibA on ollut ponnahduslauta omaan musaan. Kun tuli hyväksytyksi ulkopuolelta arvostettuun musiikkikouluun, niin siitä tuli tunne, että olen riittävä, että minä osaan. Tulin rohkeammaksi ja uskalsin kysyä Matiasta tuottajaksi. Sain itsevarmuutta tavoitella isompia unelmia, myös sen oman musiikin saralta. Koulun ”arvo” merkitsee. Pitää selitellä vähemmän, kun on hyväksytty tuonne kouluun. Voin ihan pokkana olla musiikin tekijä.
Veeran tavoitteena on päästä musiikintekemisessä omilleen.
–Ja että saa tehdä sitä mitä rakastaa. Joskus mietin, että onko musiikin julkaiseminen kaiken sen arvoista, kun haluaisi keskittyä vaan taiteelliseen tekemiseen, ja julkaisemiseen liittyy sitten niin paljon muutakin. Mutta musiikkia tulen tekemään varmasti aina. Tämä on minun tapani olla maailmassa.
Lue myös:
