AIKAISEMMASSA jutussani muistelin kaiholla vuosikymmenten takaista teerien keväistä soidinkujerrusta aamuisin kouluautoa odottaessa. Peli ei ole kuitenkaan menetetty, sillä kuulin pääsiäiskokolla Savolan Juholta, että teerien pulputusta yhä kuulee Pyhälahdessa Viitaniemen suunnalta. Kyseessä on eittämättä yksi kevään hienoimmista äänistä. Talitiaiset alkavat jo aikaisin jopa helmikuussa oman kevätkonserttinsa, mutta selvästi muuntuneena vuosikymmenten takaisesta. Silloinhan tintit liversivät selkeästi titi-tyy-titi-tyy ja nykyisin ti-ty-ti-ty. Liekö talitiaisetkin saaneet vaikutteita englannin kielestä.
Kevään tulon edistyessä alkaakin sitten hiljaisuus väistyä, kun muuttolinnut palaavat pesimään Suomeen. Ensimmäisten joukossa joutsenet alkavat päästellä mahtipontisia töräytyksiä. Kohta ensimmäisten pälvien myötä ilmestyvät peipposet ja metsät alkavat raikua niiden sirkuttelusta. Eikä aikaakaan, kun kuovit ilmoittavat läsnäolostaan soinnukkaalla ja kauaskantavalla ääntelyllään.
Lokit ryntäävät sankoin joukoin pesimäpaikkoja valtaamaan heti kun vähänkään alkaa olla rannat sulana ja niiden kirkuna on joskus jopa ahdistavan äänekästä ja loputtoman tuntuista. Ja onhan niitä lukuisia muitakin muuttolintuja, jotka tuovat omat lurituksensa kevään upeaan luontoäänikonserttiin. Jopa variksella on keväisin raakunnassaan keväinen sointi.
Toki myös ihmiset aiheuttavat keväisin omat äänensä. Moottorisahojen pärinä alkaa kaikua, kun miehet sahailevat rankoja polttopuiksi tai muuten vain raivaavat pihapiirin risukoita. Maanteiltä alkaa kuulua moottoripyörien jyrähtelyä heti, kun lämpötila on muutaman asteen plussan puolella. Haravoiden rapsutusta alkaa kuulua vaimeana lähes joka pihalta kohta, kun maa on vähänkään kuivahtanut.
YKSI kevätääni on kuitenkin ylitse muiden. Se ei tule minkään luontokappaleen kurkusta, vaan talven vallan murtuessa. Se ääni on puikoiksi haurastuneiden kevätjäiden iloinen helinä niiden törmätessä rantakivikkoon, hajoten lukemattomiksi jääpuikoiksi. Parhaimmillaan ääni muistuttaa tuhansien tiukujen iloista helinää. Eipä ole eläkeukollakaan valittamista, kun päivät pitenee, ilmat lämpiävät ja kevään moninaiset äänet saavat kiljahtelemaan riemusta. Ainakin melkein.
Heikki Salmela
