Sukututkimusta tehdessä tietoa kaivetaan skannatuista vanhoista rippikirjoista, lastenkirjoista sekä syntyneiden, haudattujen, vihittyjen ja muuttaneiden luetteloista. Kirkonkirjat ovat kaikki käsin sulkakynällä kirjoitettuja ja niitä löytyy 1600-luvulta alkaen. Mitä vanhempia ne ovat, sitä hankalampaa on saada käsialoista selvää. Mietinkin, kuinka nykynuoriso voi ollenkaan harrastaa sukututkimusta, kun heille ei enää opeteta kaunokirjoitusta.
Sulkakynää on käytetty nettitietojen mukaan 700-luvulta lähtien ja vasta 1800-luvun puolivälissä sen alkoi syrjäyttää metallinen mustekynä. Parhaat sulat saatiin joutsenelta, hanhilta, pöllöiltä ja variksiltakin. Muistelen, että pikkupoikana vintillä kollatessani olisin löytänyt vanhan sulkakynän.
Nettitietojen mukaan sulkakynät kuluivat nopeasti ja niitä piti teroittaa tuon tuosta. Kynä siis kasteltiin musteeseen ja viistoksi vuoltuun sulan kärkeen jäi hieman mustetta, joka riitti aina muutaman sanan kirjoittamiseen. Sen jälkeen taas uusi tuikkaus musteeseen ja kirjoittaminen voi jatkua.
Teräksinen mustekynä toimi ihan samalla tavalla eli sitä kasteltiin mustepullossa ja muste riitti muutamaan sanaan. Menin kansakouluun vuonna 1960 ja silloin kaunokirjoitusta opetettiin vielä kastettavilla mustekynillä. Olihan se melkoista tuhraamista, mutta jotenkin sitä opittiin kaunoa kirjoittamaan. Muistelen, että samaa kirjainta tuhrustettiin monta riviä peräkkäin ja hiljakseen homma alkoi sujua. Mustekynä kehittyi niin, että siinä oli oma mustesäiliö, jolloin sillä voi kirjoittaa pitempiä juttuja tarvitsematta kastella terää musteeseen. Kynää sanottiin täytekynäksi ja se oli arvostettu ja käytössä vielä 1960-luvulla, vaikka kuulakärkikynät eli kuivamustekynät olivat tulleet markkinoille jo 1940-luvulla.
Muistelen, että me koululaiset saimme ensimmäiset kuulakärkikynät 1960-luvun puolivälin jälkeen. Pääasiassahan koulussa kirjoiteltiin lyijykynällä, kun kirjoituksen voi aina kumilla pyyhkiä pois. Kauppoihin tuli kuulakärkikyniä, joissa oli samaan kynään ympätty usean värisiä teriä ja kunkin terän voi napsauttaa vuorollaan esiin, jos halusi käyttää eri värejä. Kynä oli erityisesti tyttöjen mieleen ja melkein jokaisella se olikin penaalissaan.
Heikki Salmela
Lue myös nämä
Cherin mainoskampanja ihastuttaa lakeudella – Järviseudun sanomat
Vimpelin Talvifestivaalit käynnistää Elämäni biisi -tapahtuma Lakis Areenalla – Järviseudun sanomat
