KUN Suomessa näyttää siltä, että koko kansan halutaan muuttavan etelän suurimpiin kaupunkeihin, niin Norjalla on täysin toinen meininki.
Siellä on päätetty, että koko maa pidetään asuttuna ja se on sotilaallisesti, kansantaloudellisesti, sosiaalisesti ja humanitäärisesti kannattavaa.
Kun siellä muuttaa maaseudulle, etenkin pohjoiseen, saa lainoja anteeksi, työnantajalle ja työntekijöille tulee suuria helpotuksia veroihin ja maksuihin, maatalous-, ym. tuet ovat huomattavasti suuremmat, kuin muualla. Viljasta ja sianlihasta maksetaan tuottajille 2 kertaa enemmän, kuin Suomessa. Vähitellen asiat alkavat siellä parantua itsestään.
JOSTAKIN syystä täällä hoetaan sellaista mantraa, että ainoa mahdollinen kehityksen suunta on maaseudun tyhjentyminen ja kaiken kasautuminen asutuskeskuksiin, lähinnä Helsinkiin. Vedotaan joidenkin auktoriteettien tutkimuksiin, mutta ei puhuta mitään niistä yhtä monista tutkimuksista, joissa on tultu täysin päinvastaiseen tulokseen.
Sitä onkin toteutettu järjestelmällisesti siten, että nykyisin ei enää mitään virastoja, eikä valtion laitoksia hajasijoiteta, vaan aina automaattisesti Helsinkiin. Jos on pientäkin yritystä, että jokin niistä pitäisi joskus siirtää muualle, niin kyllä valtakunnan päämediat (joista pääosa sijaitsee kilometrin säteellä Helsingin keskustasta) alkaa hirveän kampanjan asiaa vastaan. Kun joskus joku kansanedustaja pyrkii ajamaan oman maakuntansa asiaa, niin se tulkitaan heti ”siltarumpupolitiikaksi”, muuta kun sama tapahtuu Helsingissä, niin se on vain normaalia toimintaa.
Aivan varmasti myös Norjassa osataan laskea talouslukuja ja tiedetään mikä kannattaa ja mikä ei, eikä mennä kaikki sopulilaumana yhden ainoan helpon aatteen perässä (kuten täällä näyttää aina tapahtuvan), jonka joku poliittinen ryhmä tai tutkija on päättänyt.
Talonpojanpoika
