Syksyn pimeys hiipii huomaamatta. Ensin illat lyhenevät, sitten aamutkin muuttuvat harmaiksi. Pian olemme tilanteessa, jossa lähdemme töihin hämärässä ja palaamme kotiin pimeässä. Silloin taskun, takin tai repun kyljessä roikkuva pieni heijastin muuttuu yllättävän tärkeäksi.
Minulle heijastimesta tulee aina mieleen lapsuus Huhtamäen koululla 1970-luvulla. Koulun johtajaopettaja Olavi Reinilä suhtautui heijastimiin vakavasti, kuten maaseudun pimeillä teillä pitikin. Syksyisin koululla järjestettiin heijastintarkastuksia. Jokaisen oppilaan piti pystyä näyttämään, että heijastin löytyy. En enää muista, mikä seuraamus oli niille, joilta heijastin puuttui, mutta sen muistan, että asia otettiin vakavasti.
Pelkkä heijastimen omistaminen ei kuitenkaan riittänyt. Sen piti olla kunnollinen. Erityisesti mieleeni on jäänyt Leikkimieli-heijastin, joka ei ollut riittävän hyvä, koska se heijasti vain toiselta puolelta. Opetus oli selvä: turvallisuudessa ei kannata tyytyä puolikkaaseen ratkaisuun.
Lapsena tarkastukset saattoivat tuntua turhalta nipottamiselta. Vasta myöhemmin on ymmärtänyt, kuinka tärkeästä asiasta oli kyse. Pimeässä jalankulkija on autoilijalle lähes näkymätön. Heijastin tekee ihmeitä. Se antaa kuljettajalle arvokkaita lisäsekunteja havaita liikkuja ja reagoida ajoissa.
Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, mitä nuo tarkastukset opettivat. Ne opettivat vastuuta omasta turvallisuudesta ja välittämistä toisista ihmisistä. Joku aikuinen näki vaivaa siksi, että lapset pääsisivät turvallisesti kotiin. Se oli välittämistä käytännön teoilla.
Hengenpelastajana sukupolvesta toiseen
Nyt vuosikymmeniä myöhemmin huomaan siirtäneeni saman opetuksen eteenpäin. Olen korostanut heijastimen merkitystä omille lapsilleni, myöhemmin myös lapsenlapsilleni sekä myös työkavereilleni. Kun syksyn pimeät illat saapuvat, huomaan edelleen kyseleväni, löytyykö heijastin ja onko se kunnossa. Ehkä jokin osa Huhtamäen koulun heijastintarkastuksista elää edelleen minussa.
Siksi haluan esittää jälkikäteen suuret kiitokset Olavi Reinilälle. Kaikki opetukset eivät jää mieleen vuosikymmeniksi, mutta tämä jäi. Heijastimen merkityksen ymmärtäminen on ollut yksi niistä pienistä elämän opeista, joilla on voinut olla suuri vaikutus.
Heijastin on edelleen erikoinen keksintö. Se maksaa vain muutaman euron, painaa tuskin mitään ja vie vähän tilaa. Silti se voi pelastaa hengen. Harva asia tarjoaa yhtä suuren hyödyn yhtä pienellä vaivalla.
Kun seuraavan kerran lähdet ulos syysillan hämärään, kannattaa vilkaista, löytyykö takista heijastin. Samalla voi ajatella niitä opettajia, vanhempia ja isovanhempia, jotka ovat vuosikymmenten ajan muistuttaneet samasta asiasta.
Joskus kaikkein tärkeimmät elämänohjeet ovat myös kaikkein yksinkertaisimpia: tee itsesi näkyväksi.
Mervi Niemi-Huhdanpää
