Pohdittiin taannoin kylänmiesten kanssa Lappajärven pinnan laskuja. Jonkinlaista perimätietoa meillä olikin, ja tulimme tulokseen, että ensimmäinen lasku olisi tehty jo 1600-luvun lopulla, seuraava vuoden 1834 tietämillä ja kolmas 1900-luvun alkuvuosina.
Päättelimme, että pintaa on laskettu yhteensä vähintään pari metriä, todennäköisesti reilusti enemmänkin. Päätelmä tulee usein mieleen, kun ajelen kirkolta Pokelan kautta mökille Pyhälahteen. Itse Pokelan kylä on reilusti vedenpinnan yläpuolella, mutta kylän pohjoispuoli on hyvin alavaa ja mietinkin, oliko nykyinen tie veden alla vai oliko se märkää suota, joka ylitettiin pitkospuilla. Pokelahan asutettiin viimeistään 1500-luvulla, joten se on siihen aikaan ollut melkeinpä saari tai ainakin osittain soiden ympäröimä.
Pokelasta asutus levisi Pyhälahteen, Lakaniemeen ja Viitaniemeen. Lakaniemi on maastoltaan korkeammalla ja se lienee ollut sankkaa metsää, jonne pokelaiset ovat hiljalleen raivanneet kytömaita ja lopulta asuttaneet koko kylän viimeistään uusjaon seurauksena. Pyhälahteen muutti Paavo Oinonen uudisasukkaaksi jo 1700-luvun alkupuolella. Paavo ja Paavon jälkeläiset alkoivat raivata peltojaan kylän kivisimmälle töyrälle ja muistona siitä on satoja metrejä pitkä pelloista kerätyistä kivistä tehty raunio. Kylän eteläpuolella kasvoi sankka metsä ja lounaassa lettosuot, joiden raivaus alkoi vasta 1800-luvulla, kun Pyhälahden talo oli jaettu kolmeen osaan ja asutus levisi uusille alueille.
Pyhälahden ja Viitaniemen välinen peltoaukea on hyvin alavaa ja aikoinaan se on korkean veden aikaan ollut joko veden peitossa tai vetistä suota. Muistan, kuinka alueen etelälaidalla lähellä Pyhävuoren rinteitä tehtiin kotitalon kytömaille salaojia 1970-luvulla ja ojia kaivettaessa ylös nousi tuohiin käärittyjä kiviä, eli muinaisia verkonpainoja. Korkeusero nykyiseen järvenpintaan löytöpaikalla oli vähintään kolme metriä. Viitaniemessä lienee ollut jonkinlaista asutusta jo 1700-luvulla, mutta varsinainen asutus levisi sinne ilmeisesti vuoden 1834 tienoilla tapahtuneen järvenlaskun jälkeen.
Täysin tarkkoja tietoja Lappajärven vedenpinnan laskuista en löytänyt, ja tuskin niitä on olemassakaan. Syynä laskuihin lienee ollut uusien viljelysmaiden valtaaminen järveltä ja kevättulvien haittojen vähentäminen. Järvien laskut olivat aikoinaan hyvinkin yleisiä ympäri Suomen juuri viljelysmaiden takia. Joskus niissä onnistuttiin ja joskus ne menivät surkeasti pieleen. Se aika on kuitenkin ohi ja Lappajärvi on ja pysyy sellaisena kuin se nyt on. Toki satunnaisia normaalista ja sallitusta poikkeavia vedenpinnan vaihteluita esiintyy silloin tällöin, kuten viime kesänäkin.
Heikki Salmela
