Seurakuntien ylläpitämissä kiertokouluissa opetettiin lukemista, kristinoppia sekä kirjoittamisen ja laskemisen alkeita. Kiertokoulunopettaja kiersi oman piirinsä kylissä antamassa opetusta. Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain myötä alkuopetus siirtyi vähitellen kansakoulujen huomaan.
Kansan opettaminen oli 1800-luvun puoliväliin asti kirkon harteilla. 1860-luvun lainsäädäntömuutosten jälkeen kuntien ja valtion tuli huolehtia kansakouluista, joita alettiin vähitellen perustaa myös Järviseudulle. Kansakouluihin otettiin vain lukutaitoisia tyttöjä ja poikia. Seurakunnat velvoitettiin järjestämään lukutaidon ja kristinopin opetusta niille lapsille, jotka sitä eivät kotonaan saaneet. Tätä niin sanottua alkuopetusta annettiin kiertokouluissa.
Elisa Holma kertoo kirjassa Järviseudun historia II, että 1800-luvun loppupuolella kiertokoulu järjestettiin Lappajärvellä milloin mitenkin. Opettajat vaihtuivat taajaan. Opetustehtävää hoiti muiden tehtäviensä ohella välillä lukkari, välillä vähtäri (eli kirkonvartija), toisinaan palkattiin opettaja. Tilanteeseen alettiin saada joku roti vuonna 1891, kun kiertokoulun järjestämistä pohdittiin kirkkoneuvostossa uudemman kerran. Se johti ensimmäisen kiertokoulujärjestyksen laatimiseen ja koulutetun opettajan palkkaamiseen. Ohjesäännössä määrättiin opetettavista aineista, joita olivat muun muassa tavu- ja sisäluku, katkismus ja virsilaulu. Opetuksen päättyessä tuli pitää yksinkertainen tutkinto, ja lapsille annettiin todistus, jossa oli arvosanat käytöksestä, ahkeruudesta ja tarkkuudesta sekä opetuksen tuntimäärä.
Opettajia Lappajärveltä ja muualta Suomesta
Ensimmäinen koulutettu opettaja oli Laihialla syntynyt Ruusa Koskinen (aiemmin Rosa Stenfors). Koskinen kertoi 1.3.1934 ilmestyneessä Lastu ja lanka -lehdessä käyneensä kouluhallituksen järjestämän kiertokoulunopettajain valmistuskurssin. Lappajärven seurakunnan kiertokoulussa Koskinen toimi vuosina 1892–1896, aloittaessaan hän oli 18-vuotias.
Vuonna 1892 Lappajärvellä oli kaksi kiertokoulua. Toisessa toiminut lappajärveläinen Antti Hyytinen oli Ruusa Koskisen tapaan 18-vuotias aloittaessaan kiertokoulunopettajana ja kirkonvartijana. Hyytinen oli Lappajärvellä pitkään opettajana, kiertokoulun lisäksi hän opetti esimerkiksi Ylipään kansakoulussa.
Suomalainen-lehdessä 27.8.1902 olleessa ilmoituksessa kiertokoulunopettajan viransijaisuudesta palkaksi kerrottiin 15 hehtolitraa viljaa, puoleksi rukiita ja ohraa, sekä 50 markkaa rahaa. Opetusvelvollisuudeksi kerrottiin 24 viikkoa kiertokoulua ja 11 päivää kinkereillä. Noin kuukautta myöhemmin samainen lehti kertoi kirkkoneuvoston valinneen opettajaksi Sigrid Maria Eklundin Helsingistä.
Antti Hyytinen oli yhtenä puuhamiehenä, kun Suomen pikku- ja kiertokoulujen matrikkeli ynnä pikku- ja kiertokoulujen opettajista tiedonantoja ilmestyi vuonna 1909. Kyseisen kirjan mukaan lukuvuonna 1906–1907 Lappajärvellä kävi kiertokoulua 241 lasta. Oppilaat olivat 6–14-vuotiaita. Koulupiirejä oli kaksi, ensimmäisessä opetti Antti Hyytinen ja toisessa Juho Vihtori Salonpää. Hyytisen saaman rahapalkan ja viljan arvoksi ilmoitettiin 290 mk, sen lisäksi hän sai sivutuloja 160 mk Suomiyhtiön asiamiehenä toimimisesta, kirjakauppaliikkeestä ja rokottajan toimesta.
Oppimistuloksissa petrattavaa
Kiertokoulut olivat varsin lyhyen aikaa yhdessä paikassa, mikä oli omiaan vaikuttamaan oppimistuloksiin. Lapuan rovastikunnassa monen seurakunnan alkuopetuksen tasoa moitittiin vuonna 1910. Ilkassa 4.10.1910 julkaistussa artikkelissa kerrotaan kansakoulutarkastaja A.I. Tarjanteen havainneen kansakoulujen uusien oppilaiden olevan ”sangen heikkoja sisäluwussa”. Tämä juontui puutteellisesta alkuopetuksesta Soinin, Alajärven, Vimpelin, Lappajärven ja Alahärmän seurakunnissa. Seurakunnilta pyydettiin lausunnot ja paikkakunnilla suoritettiin piispantarkastukset. Alkuopetuksen katsottiin olevan jonkun verran heikompaa kuin muualla. Epäkohta kehotettiin korjaamaan, mutta muihin toimenpiteisiin tuomiokapituli ei pitänyt tarpeellisina ryhtyä. Kolmas kiertokoulunopettaja tuli Lappajärvelle vasta vuonna 1917.
Opettajan laulutaito arvossaan
Opettajien palkat eivät päätä huimanneet, ja kiertolaiselämässä oli omat rasitteensa. Opettajat vaihtuivatkin usein, mikä käy ilmi esimerkiksi siitä, että eri lehdissä haeskeltiin pitkin 1910-lukua kiertokoulunopettajia Lappajärvelle. Ainakin välillä tarjokkaita oli runsaasti: Alempi kansanopetus -lehdessä kerrottiin 1.7.1915 Lappajärven kirkkoneuvoston valinneen kiertokoulunopettajaksi 57 hakijasta opettajatar Hilja Kyyhkyläisen Hangosta. Elisa Holman selvittämän mukaan hakijat oli asetettu paremmuusjärjestykseen todistuksen keskiarvon sekä laulun ja kaunokirjoituksen numeroiden perusteella. Kyyhkyläinen oli Lappajärvellä vain vuoden ja lähti sen jälkeen kouluttautumaan kansakoulunopettajaksi.
Myös esimerkiksi Kotimaa-lehdessä oli 1910-luvulla monta ilmoitusta. Vuoden 1916 ilmoituksen mukaan hakijan tuli olla kiertokouluseminaarin läpikäynyt sekä ehdottomasti omistaa hyvät laulu- ja soittolahjat. Seuraavana vuonna todettiin laulukykyyn kiinnitettävän erityistä huomiota, vuonna 1918 laulu- ja soittotaito katsottiin suotavaksi. Vuotuinen opetusaika oli ilmoitusten mukaan 36 viikkoa. Palkka maksettiin jo pelkästään rahana, enää ei puhuttu mitään viljalitroista.
Toiminta hiipuu
Alkuopetus-lehden tietojen mukaan vuoden 1920 alussa seurakunnallisten koulujen opettajana Lappajärvellä toimivat Antti Hyytinen (Hyytiälä), Toini Lompakka (Karvala) ja Antti Uusimäki (Itäkylä). Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain myötä velvollisuus järjestää alkuopetusta siirtyi kunnille, mutta pitkien siirtymäaikojen takia muutokset etenivät hitaasti. Lappajärveläisten kansakoulujen yhteyteen alettiin palkata alakansakoulunopettajia alkuopetusta varten, ja seurakunnan kiertokoulutoiminta hiipui vähän kerrallaan 1920- ja 1930-luvuilla. Elisa Holman mukaan viimeisenä kiertokoulunopettajana toimi Senja Lamminkoski. Kun syksyllä 1937 oppilaita ei enää ilmaantunut, oli Lappajärven kiertokoululaitos tullut tiensä päähän. Järviseudulla pisimpään kiertokoulu toimi Alajärvellä, jossa kiertokoulunopettajan virka lakkautettiin kesällä 1939.
Elina Eronen
