Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen laitapuolustaja Nea Lehtola kuvaa itseään tamperelaistuneeksi vimpeliläiseksi. Hän oli kolmevuotias perheen muuttaessa Vimpelistä Tampereelle, mutta kokee edelleen olevansa nimenomaan vimpeliläinen.
–Haastatteluissakin pyrin aina tuomaan esille sen, mistä olen lähtöisin. Molemmat vanhempani ovat kotoisin Vimpelistä ja he ovat kasvattaneet minut ja pikkuveljeni Pertun arvostamaan juuriamme, Nea kertoo. Nean isä Jukka Lehtola pelasi Vimpelin Vedon superpesisjoukkueessa 80–90-luvuilla.
–Olen pelannut pesistä kotona ja koulussa, mutta en pelannut joukkueessa. Nykyään seuraan kyllä pesistä ja olen mielissäni, kun voin sanoa olevani Vimpelin Vedon kannattaja.
Nea Lehtola pelaa tällä hetkellä Norjassa bergeniläisessä SK Brannissa. Jalkapalloammattilaisen arki koostuu treenaamisesta ja palautumisesta.
–Joukkueella on harjoitukset kentällä kuusi kertaa viikossa ja siihen päälle tulee lisäksi kuntosalitreenit. Niiden jälkeen täytyy huolehtia tarkasti palautumisesta.
Nea kertoo laittavansa mielellään ruokaa ja tekevänsä jotain luovaa. Luonto on myös lähellä hänen sydäntään.
–Joukkuekavereinani on kaksi suomalaista, ja olemme aika tiivis kolmikko. On tärkeää, että on joku, jonka kanssa voi puhua ja jakaa arkea, Nea sanoo. Perheen merkitys jalkapalloilijalle on ollut suuri.
Äiti Saara (os. Ahopelto) toimi vuosikaudet Nean joukkueessa huoltajana, ja isän kanssa hän analysoi pelit tarkasti.
–Nyt, kun pelaan ulkomailla, on perheen ja ystävien tuki edelleen tärkeää, mutta se näkyy eri tavalla. Perheeni esimerkiksi katsoo pelini netistä tai tulevat paikan päälle Bergeniin, Nea summaa.
Pikkuveli Perttu on myös ollut Nealle iso tuki. –Puhumme fudiksesta ja elämästä. On hienoa, kun on läheinen sisarus.
Alku jalkapallon parissa oli haastava
Jalkapallo tuli Nean harrastukseksi koulun kautta. –Koulussa pelattiin, ja minua harmitti, kun en tullut valituksi joukkueisiin. Päätin, että minähän opettelen pelaamaan jalkapalloa, Nea avaa taustoja jalkapallouran takaa. Koulun välitunneilta noussut tahto oppia jalkapalloa näkyy hänen tekemisessään edelleen, ja päättäväisyys kuvaa Neaa ja hänen uraansa hyvin. Hän on onnistunut palaamaan pelikentille lukuisten rasitusperäisten vammojen jälkeen aina uudelleen.
–Kesä 2024 oli urallani positiivinen käännekohta. Sain lisää itsevarmuutta, kun aloitin täällä Brannissa ja pääsin pelaamaan EM-jatkokarsinnoissa ja myöhemmin EM-kisoissa. Olen pystynyt nyt nauttimaan pelaamisesta ja voitoista, enkä ole enää esimerkiksi pelännyt loukkaantumista.
MM-kisat ja kovemmat sarjat tähtäimessä
Lehtola on Suomen maajoukkueen avainpelaajia. 9. kesäkuuta pelatussa MM-karsintalohkon pelissä hän teki Suomen kolmesta maalista kaksi ja tuli palkituksi parhaana pelaajana.
–Karsintapelit jatkuvat syksyllä. Vielä on mahdollisuus päästä mukaan MM-kisoihin, Nea kertoo. Hän on katsonut myös karsintapelejä kauemmaksi tulevaisuuteen. Sopimus SK Brannissa päättyy tähän kauteen, ja haaveena olisi päästä pelaamaan vielä kovempaan sarjaan, esimerkiksi Englantiin tai Saksaan. Nea on opiskellut jalkapallon pelaamisen ohella Helsingin yliopistossa varhaiskasvatusta.
–Jalkapallouran jälkeen toivon, että voisin tehdä työtä, jolla pääsen vaikuttamaan lasten ja nuorten hyvinvointiin. Auttaminen on kutsumukseni. Myös perheen perustamisen aika on sitten jalkapallon jälkeen.
Vimpelissä Nea Lehtola pyrkii käymään pari kertaa vuodessa. Silloin tie vie sukulaisten ja kummien luokse sekä tietysti Saarikentälle.
–Olen ylpeä, kun voin kertoa, että olen vimpeliläinen, Nea sanoo. Hän kokee, että sinnikkyys ja yritteliäisyys ovat nimenomaan vimpeliläisiä piirteitä, ja hän on ylpeä juuristaan.
Leena Rannanpää
