Juttu lyhyesti
—
Perinteikäs PuukkoBlues järjestettiin Kauhavalla jo 15. kerran ja se osoitti jälleen, että laadukkaalle juurimusiikille on uskollinen yleisönsä. Illan aikana kuultiin bluesia, rockia ja ripaus nostalgiaa, kun lavalle nousivat Micke & Lefty feat. Chef, Eetu & Kalapuikot sekä Black Devils feat. Ile Kallio & Janne Louhivuori.
PuukkoBlues rakentui hyvästä musiikista ja rennosta yhdessäolosta. Moni yleisöstä oli kiertänyt musiikkitapahtumia vuosikymmeniä, mutta mukana oli myös ensikertalaisia, jotka olivat päättäneet tarttua tilaisuuteen, kun tapahtuma järjestettiin lähellä kotia.
Illan bluesosuudesta vastasi Micke & Lefty feat. Chef. Yhtyeen kitaristi Ville Leppänen on yksi suomalaisen perinnebluesin arvostetuimmista taitajista. Hänen soitossaan yhdistyvät vahva perinneosaaminen, tekninen taituruus ja positiivinen ote. Leppänen on esiintynyt Micke Björklöfin rinnalla myös kansainvälisillä areenoilla.
Yleisön suurimpia odotuksia kohdistui Black Devils feat. Ile Kallio & Janne Louhivuori -kokoonpanoon. Kahden legendaarisen Hurriganes-kitaristin vahvistama yhtye tarjoili yleisölle Hurriganesin tunnetuimpia hittejä ja suosikkeja. Pitkän uran tehnyt Black Devils on saanut runsaasti kiitosta yhteistyöstään Kallion ja Louhivuoren kanssa.
Musiikki sai väen liikkeelle
Kortesjärveläiset Olli ja Tuija Kangas olivat saapuneet paikalle ennen kaikkea hyvän musiikin vuoksi.
–Kun kerrankin on lähellä jotakin hyvää, Olli Kangas totesi.
Pariskunta on kiertänyt blues- ja jazztapahtumia eri puolilla Suomea ja ollut mukana järjestämässä myös Kalliojärven blues- ja jazztapahtumaa.
–Vähän soitan vieläkin omaksi iloksi. Kuunnellaan hyviä soittajia. Micke Björklöf on meidän yksi suosikki tältä paikkakunnalta, ja kova bändi, kertoo Olli.
Leea Keto myöntää tulleensa paikalle ensisijaisesti Hurriganes-nostalgian vuoksi.
–Täytyy nyt tunnustaa, että se on tämä Black Devils ensisijaisesti. Mutta Mikkeä oon kyllä käynyt kuuntelemassa aiemminkin monta kertaa.
Kaj Hautaketo kertoi nähneensä aikanaan kaikki Hurriganesin kitaristit. Nyt mahdollisuus nähdä Ile Kallio lähellä kotia houkutteli PuukkoBluesiin ensimmäistä kertaa.
–Ile nyt vaan oli pakko tulla katsomaan, kun se oli näin lähellä. Ja vielä se, että showtime on kello kaksikymmentäkaksi nolla nolla. Ei tarvitse valvoa koko yötä, että näkee lapsuuden ja nuoruuden sankarin.
Rockmusiikin kipinä syttyi Hautakedossa jo lapsena.
–Kun mä olin joskus 10–12-vuotias ja kuulin ensimmäisen kerran Little Richardin Tutti Fruttin, silloin meni tukka niin tötterölle, ettei se ole oijennut kolmeenkymmeneen vuoteen.
Muistot elävät musiikissa
Evijärveläinen Osmo Mäntylä oli mukana PuukkoBluesissa jo kymmenennen kerran.
– Mä kuulin radiosta semmoisen puolen tunnin ohjelman, Pekka Gronow’n Bluesin maailmasta. Sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan.
–Eihän Evijärvellä kukaan tätä kuuntele kuin minä ja Kai. Kaikki ne on tango- ja iskelmäihmisiä, Osmo naurahtaa
Helsingissä syntynyt, nykyään Evijärvellä asuva Jukka Jylhä kertoo monipuolisesta musiikkitaustastaan, joka on kuljettanut hänet Oulunkylän pop-jazzopistosta armeijan soittokuntaan ja edelleen poliisin soittokuntaan.
–Kiva on ollut. En tiedä, onko blues ykkösjuttu, mutta mä oon aika kaikkiruokainen.
Alajärveltä saapunut Kirsi oli mukana toista kertaa.
–Esiintyjät on hyviä ja musiikki on hyvää, mutta melutaso on liian kova, hän arvioi.
PuukkoBlues tarjosi yleisölleen muutakin kuin musiikkia. Monelle ilta oli samalla paluu nuoruuden suosikkeihin ja vuosikymmenten mittaisen musiikkiharrastuksen äärelle – ja kotiin lähtiessä saattoi mielessä vielä kaikua Roadrunner.
Leevi Norrena
