Juttu lyhyesti
Lappajärveläinen Ari Kujala on kasvattanut ylämaankarjaa luomutilallaan vuodesta 1996 lähtien. Ylämaankarja on sopeutunut elämään kesät talvet ulkona, ja rotu on kohtuu vaatimaton ja terve. Nykyään noin 100 elämäimen laumassa Kujala painottaa hyvää luonnetta. Viljanviljelystä karjankasvatukseen siirtyneelle Kujalalle työ on stressitön elämäntapa, jossa metsästys ja kalastus tukevat hyvinvointia. Kujalan mukaan pienet tilat ovat tärkeitä huoltovarmuuden kannalta, ja kritiikistä huolimatta hän näkee EU:ssa myös hyviä puolia.
Kaikkein siisteintä on pikkuvasikoiden iltavilli, kun ne menevät häntä pystyssä kauhealla kiireellä, ja niillä on keskenään kivaa, kun opettelevat kuka on kovempi kuin toinen. Ryhdyin ylämaankarjan kasvattajaksi, koska ne ovat niin söpöjä, nauraa Kujala Ranchin luomutilalla highlanderia, eli ylämaankarjaa 30 vuotta kasvattanut Ari Kujala.
Vuonna 1996 kahdella lehmällä aloittanut Kujala oli ensimmäinen järviseutulainen ylämaankarjan kasvattaja, ja on tällä hetkellä Suomen toiseksi vanhin kasvattaja. Arin pienessä 100 eläimen laumassa on 27 emoa, jotka synnyttävät kevään ja alkukesän aikana 24–25 vasikkaa, yksi sonni ja loput ovat härkiä.
–Siihen aikaan Suomessa oli vain 4–5 kasvattajaa. Kävin Aution Jyrkin kanssa Ähtävällä katsomassa potentiaalisia ostolehmiä ja ostin sieltä kaksi ensimmäistä lehmää. Nykyään laumassa on geenejä myös Ruotsista ja Saksasta. Eläimien kanssa pitää olla aina tarkkana, sillä lehmälläkin on huonoja päiviä. Niitä pitää katsoa ja kunnioittaa, eikä joukossa saa olla sellaista, joka on paha. Ennemmin otan jalostukseen huonompi kroppaisen kuin vaikealuontoisen.
Aiemmin viljaa viljellyt Ari oli pohtinut viljelyn kannattavuutta.
–Mietin että pitää olla joku järkevämpi keino harjoittaa maataloutta. Vilja ei ollut taloudellisesti järkevä meidän korkeudellamme. Lehmien tultua siirryin hyvin nopeasti luomuviljelyyn.
Alun perin Skotlannin ylämailta tuleva rotu on sopeutunut ympärivuotiseen ulkokasvatukseen, ja on Arin mukaan kohtuu vaatimaton ja terve.
–Rotu viihtyy kesät talvet ulkona, se ei tarvitse valtavia hallitiloja. Riittää, että on tuulen ja sateen suoja ja jatkuva veden saanti. Eikä heinän tarvitse olla väkevää, korsirehu kelpaa hyvin. Alkuaikoina tuli huolestuneita soittoja siitä, kun pidin eläimiä talvella ulkona. Nyt ihmiset ovat jo tottuneet niihin. Ylämaankarjassa on riistamaisempi ja tummempi, rehellinen lihan maku. Eläimen tyytyväisyys ja onnellisuus maistuu lihassa.
Suurin osa työstä on valvontaa
Ari kertoo opetelleensa työhön karjankasvattajaoppaan avulla, ja naapurissa asuvan siskon Sarin apu on ollut korvaamatonta.
–Olen tehnyt lukemattomia virheitä ja ne ovat opettaneet paljon. Aloittaessa minulla ei ollut mitään tietoa karjan kasvatuksesta. Istuin traktorissa opaskirja kädessä, ja seurasin kun ensimmäinen vasikka syntyi. Kaikki meni onneksi hyvin. Sarilla on silmää karjankasvatukseen ja -hoitoon jopa enemmän kuin itselläni. Sarilla on laumassa omia lehmiä, ja hän katsoo koko lauman perään.
Suurin osa Arin työstä on valvontaa. Eniten aikaa menee vasikoimisessa, joka kestää maaliskuun lopulta juhannukseen.
–Katsotaan, että juotot pelaa, eläimet ovat haassa, onko niillä kaikki kunnossa, annetaan lisäheinää, ja tähän aikaan vuodesta seurataan vasikointia. Jos joku lehmä on yksin tai käyttäytyy poikkeavasti, tarkistetaan, onko kaikki hyvin. Valvonta tapahtuu alitajuisesti muiden töiden ohella.
Ari kokee työn olevan elämäntapa, eikä työssä jaksamisen kanssa ole ollut ongelmia.
–Ei ole ollut stressiä, sillä en tunne olevani töissä. Tenavat pienenä aina sanoi, että meidän isä kerkiöö, kun se ei käy töissä. Siinä on totuuden siemen. Tämä on vähän niin kuin elämäntapa. Kellonajalla ei ole merkitystä, eläimet pitää ruokkia jossain kohti päivän aikana. Ainoa aikataulu on maanantaisin ja perjantaisin, kun Hätälään lähtevät kalat pitää olla pakattuna kello 12.
Lisäansion Ari saa kalastamisesta, jota hän tekee 150 päivää vuodessa. Lisäksi Ari harrastaa metsästystä ja käy vähintään kerran vuodessa myös ulkomailla metsästämässä.
–Kalastus on merkittävä tulonlähde ja metsästys merkittävä menonlähde. Järvi on käsittämättömän rauhoittava. Siellä huomaa tosissaan vuodenaikojen vaihtelun. Siellä saa puhua itsekseen, saa äkäillä ja kiroilla isoon ääneen itselleen, kun kukaan ei kuule.
Tuplajuhlavuosi
Elokuussa Ari juhlii 60-vuotissyntymäpäiväänsä. Tulevaisuudesta karjankasvattajana Arilla on ajatuksia, mutta aika näyttää mihin suuntaan ajatukset menevät.
–Joka tapauksessa seuraavaa 30 vuotta en pidä lehmiä. Toistaiseksi mennään samalla sapluunalla. Tässä kohtaa on syytä esittää kiitokset kaikille. Perheelle, joka ymmärtää tämän elämäntavan. Siskolle Sarille ja hänen miehelleen Markulle, heistä on ollut suunnattoman suuri apu. Hyvälle yhteistyökumppaneiden verkostolle. Ja tietenkin paikallisille ihmisille. Ilman ostajia homma ei olisi toiminut.
Kriiseissä positiivinenkin puoli
Ari muistelee pari vuotta sitten Ylen uutisointia, siitä miten jauheliha uhkaa loppua Suomesta.
–Kaikkien pitäisi ymmärtää, että maatalous on pitkäjänteistä. Lehmä kantaa yhdeksän kuukautta ja vasikka elää 2–3-vuotiaaksi, ennen kuin se voidaan teurastaa. Eli kolme vuotta menee ennen kuin lihatuotannon lisääminen näkyy kaupassa nopeimmillaankaan.
Huoltovarmuuden kannalta Suomessa tarvitaan sekä isoja, että pieniä tiloja.
–Huoltovarmuudelle oleellisia ovat isot yksiköt, jotka pystyvät tuottamaan edullisesti isoja määriä. Kriisitilanteessa pienten tilojen, paikallisten metsästysseurojen ja lahtivajojen sekä kalastajien merkitys kasvaa. Niiden avulla lähialueen ihmiset pysyvät jonkinlaisessa ruoassa.
Kriisien vuoksi ymmärrys kotimaisen lihatuotannon tärkeydestä on kasvanut.
–Kriisit eivät ole koskaan hyviä, mutta on niissä positiivinenkin puoli. Niiden myötä on huomattu se, että tarvitsemme omaa tuotantoa. Nyt ymmärretään, että kriisin sattuessa kotimainen broilerin tuotanto vaikeutuu huomattavasti, eikä soijalaiva tai mikään mikä tuodaan ulkomailta, tule Suomeen. Olemme täällä saaressa ja meidän pitää elää sillä, mitä meillä täällä on.
Maatalouden arvostus on Suomessa kasvanut.
–Historiaa kun katsoo vähän taaksepäin, oli aika, jolloin maanviljelijät olivat kirosana. Nyt lähes kaikki puolueet ovat maanviljelijän puolella ja heitä arvostetaan yli puoluerajojen.
EU on Arin mukaan ollut Suomelle ja maataloudelle hyvä asia.
–Emme olisi pärjänneet ja saaneet kansallisesti pyöritettyä tällaista tukipottia mikä siinä pyörii. Toki me maksamme EU:lle, mutta saamme sieltä myös takaisin. Olen tehnyt omat virheeni ja maksanut 15–20 000 euroa perintänä tukia takaisin. Mutta olen oppinut niistä virheistä, ehkä. Tarkastuksia on tosi paljon, luomusta on kerran vuodessa noin 1 000 euron tarkastus. Tarkastukset ovat hyväkin asia, sillä ne tuovat avoimuutta ja varmuutta tukien oikeasta kohdentamisesta, ja niillä seurataan myös säännöllisesti eläinten hyvinvointia.
