Ulla Anttila: Sanojen todellisuus

Hunajakukka

Piipahdin tyttäreni kanssa ostoksilla paikallisessa monivalintamarketissa. Koriin kertyi kaikenlaista naisellista hepenettä ja tilpehööriä rintaliiveistä hiuspinneihin. Palkkapäivän pakolliset kuviot. Kassalle tultaessa tervehdin ystävällisen näköistä nuorta miestä kassakoneen takana. Mies vastasi tervehdykseeni: “Näkeehän suakin vielä.”

En osannut yhdistää nuorta miestä tuttavapiiriini, jossa harmahtavat parrat ja kaljuuntuvat päälaet alkavat olla miespuolisia ystäviä yhdistävä tekijä. Nuorukaisen vedellessä kassakoneen läpi ostoksiamme, tuijotin häntä hämmentyneenä pään sisuksen yrittäessä etsiä jotakin kiinnekohtaa tilanteeseen.


Mies havaitsi hämmennykseni ja kertoi olleensa rippikoulussa, työskennellessäni seurakunnan nuorisotyönohjaajana vuonna miekka ja kirves. Lapset kasvavat ja nuorukaiset vanhenevat. Saatoin siis edelleen pysyä kärryillä keskustelussa, löytämällä kiinnekohdan rippikoululeiriin.


Siinä kassa-asioinnin lomassa sain positiivista palautetta tuolloisesta työstäni, miehen muistellessa rippileiriään. Palautteen kuuli paitsi tyttäreni, niin myös kassajonossa vuoroaan odottava naapurin isäntäkin. Hymyilevän naapurin isännän takana huomasin myös muiden kassajonossa olevien hymyilevän hyväntahtoisesti. Positiivinen palaute ja keskustelumme oli tavoittanut useamman korvat.


Tapaaminen ja positiivinen palaute yllättivät niin paljon, etten jälkikäteen oikein edes muistanut miten reagoin siihen sanallisesti. Oli tehtävä seuraavanakin päivänä tikusta asiaa kyseiseen monivalintamyymälään, en kerjätäkseni lisää kehuja, vaan mennäkseni kiittämään miestä.


Asiakaspalveluritarin löydettyäni kerroin hänelle, miten hänen sanat olivat voimaannuttaneet ja tuoneet hyvän mielen juuri oikeaan hetkeen. “Aina on sanottava, kun on jotakin hyvää palautetta annettavana,” oli miehen vastaus kiitokseen.


Joku viisas on tutkinut, että yhtä kriittistä palautetta kohden tarvittaisiin neljä tai viisi positiivista palautetta. Suhdeluku toki vaihtelee ihmisen liimapinnasta ja palautteen antajasta riippuen. Negatiivisten palautteiden suhdeluvun ollessa korkeampi, on siis varsin järkeen käyvää, että positiivista palautetta tulisi antaa aina, kun siihen on mahdollisuus.


Mahdollisuuksia löytyy kyllä!


Turhaan ei isossa kirjassa varoitella kielen kesyttömyydestä, sillä luomme sanoissamme todellisuutta. Meistä itsestämme riippuu se, millaista todellisuutta haluamme sanoissamme luoda. Ikuinen pessimisti ja kaikesta nurisija myrkyttää ympäristöstään lähimmäistenkin mielet. Asioita positiivisemmin katseleva saa myös muut näkemään kauneutta ja hyvää.


Parhaimmillaan positiivinen palaute saa myös ihmisen itsensä näkemään itsessään olevan hyvän.


VIetimme jonkin aikaa sitten Moms for Kids ry:n hallituksen virkistysiltaa. Saunomisen ja herkuttelun lisäksi ohjelmassa oli kertoa toisillemme se hyvä, jota näemme toisessa. Kerroimme nämä asiat kirjoittamalla ne kunkin selkään kiinnitetylle paperille. Paperit irrotettua luimme itse siihen kirjoitetut asiat itse ääneen. Tuntui hyvälle kuulla se hyvä, mitä muut minussa näkevät, mutta sitäkin paremmalta tuntui kertoa kaunis toiselle. Emme selvinneet lukuhetkestä kuivin silmin.


Kenessä sinä näet hyvän ja kauniin tänään? Kerro se hänelle!


Ulla Anttila, Moms for Kids ry, Yhdessä hanke

Muita kesäbloggauksia

Muita kesäasukas bloggauksia

Jaa tämä kesäbloggaus:

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Tulevia tapahtumia

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.