Tänä(kin) kesänä otin heti loman alkaessa äkkilähdön omaan kuplaan, maailman parhaaseen paikkaan. Sinne mahtui itseni lisäksi tietysti perhettä ja ystäviä ja tehtiin sieltä käsin muutama reissukin, mutta suurimmaksi osaksi leijailin kuplassani kotona tai sen läheisyydessä.
Kuplan tärkein ominaisuus sisällön lisäksi oli se, mitä sen ulkopuolelle jäi.
Tietoisesti pysyttelin mahdollisimman paljon erillään erityisesti sosiaalisen median maailmasta. Pois uutisista (paitsi Järviseudun Sanomien kotisivuista, tietysti), pois Instagramista ja Facebookista, pois jatkuvasta turhan tiedon virrasta. Somessa on hyvätkin puolensa, mutta usein se tuntuu areenalta, jossa olet joko väärässä tai oikeassa, puolesta tai vastaan. Klikkiotsikoita, huijareita, mielensä pahoittajia… Ilmankin pärjäsin. Mieli oli kevyempi, ajatukset kirkkaampia ja sydän rauhallisempi.
Kun ei ollut tarvetta roikkua tietotulvassa, oli tilaa maadoittua ja astella aamukasteessa paljain jaloin, tilaa pohtia ja tilaa haaveilla. Maadoittumisen vaikutuksista voisi muuten kirjoittaa ihan oman juttunsa – tutkimusten mukaan se muun muassa vähentää solutason stressiä ja vaikuttaa mitokondrioiden toimintaan. Toivottavasti siis sinäkin olet tallustellut paljon paljain jaloin. Jos et, niin vielä ehtii!
Erilaista kirjallisuutta ja erään verkkokurssin sisältöä tutkiessa vahvistui kaipuuni esiäitiemme lähes unohdetun perimätiedon äärelle: luontoyhteyteen, syklisyyteen, luonnon parantavaan voimaan, yrtteihin ja niihin liittyviin perinnetaitoihin. Näiden tutkimista haluaisin jatkaa myös (l)omakuplan ulkopuolella, joten hyviä kirjavinkkejä otetaan vastaan!
Kuplasta vielä sen verran, että siellä hengailua suosittelen myös muille! Maailma kyllä pyörii ilman minua tai sinua, ja ainakin minä jaksan paremmin, kun en ole koko ajan kaiken ytimessä.
Arjen alettua olen pitänyt palasen kuplasta mukanani. En aio olla täysin somepaastolla, mutta tarkkaan katselen mitä sieltä seurailen ja paljonko siellä aikaa vietän.
Johanna Korkea-aho
