Aino Alppinen: Kesälappajärveläisenä

Kesälappajärveläisenä

Pakkasimme auton täpötäyteen ja ajoimme Lappajärvelle sinä kesäkuun alun hyisenä päivänä, jota kesäksi kutsutaan. Perillä purimme tavarat autosta.


Vuorokauden odottelun jälkeen kissa sai mennä pihalle. Arvioimme, että se olisi riittävän aklimatisoitunut siihen mennessä. Kolmen seuraavan vuorokauden kuluessa tontilla vieraili kaksi kulmiaan kurtistelevaa kissaa. Hilda-kissa lymysi puskassa ja kiirehti aamun juoksuoperaatioiden jälkeen jo puolelta päivin sisälle, vaikka sille oli luvattu ulkoiluaikaa iltapäivään kello viiteen saakka. Nurkkien haistelu vei kuudesta seitsemään tuntiin. Sen jälkeen pitikin toipua seuraavaan aamuun puoli viiteen asti.

Kesälappajärveläisenä mökillä


Pohdimme vähän, miten alajärveläinen löytökissa, joka on emigroitunut Helsinkiin, kestää lappajärveläiskissojen kohtaamisen. Alkuasukkaat suhtautuvat siihen selvästikin vihamielisesti.
Minä sen sijaan olin järkytyksestä pökertynyt – myönteisesti.


Kun kevättalvella etsimme kesäpaikkaa, kävimme ensin isommassa talossa, jossa olisi ollut oma makuuhuone miehelle, kissalle ja minulle. Sen lisäksi vielä huone vaatehuoltoon, askarteluun ja kansanmusiikin harjoittamiseen. Nämä keittiön, olohuoneen ja pesuhuoneen lisäksi. Kiitimme ystävällistä rouvaa ja sanoimme, että kissa ei tarvitse omaa makuuhuonetta – eikä mieskään ainakaan toistaiseksi. Enkä minä harjoita kansanmusiikkia.


Parin päivän kuluttua rouva lähetti tekstarin ja kertoi, että yhdellä tutulla olisi vapaana pienempi talo. Siitä huolimatta, että emme päätyneet hänen taloonsa, hän vinkkasi meille uudesta mahdollisuudesta. Seuraavalla käynnillä katsastimme pienemmän talon, ja sinne automme kurvasi sinä hyisenä kesäkuun alun päivänä.

Kesälappajärveläisenä mökillä


Yhtenä päivänä Mies istui pihamaalla grilliä kasaamassa ja minä orientoiduin sisätiloihin. Silloin se tapahtui.
Pihalle kurvasi auto ja siitä astui mies. Naapurin mies oli havainnut, että pihassa oli auto. Hän tuli juttelemaan, ja juttelun päätteeksi toivotti meidät tervetulleiksi asustelemaan kylässä kesän – tai pidempään.


Ja vielä kolmas asia. Illalla lenkkeillessä olen huomannut, että vastaantulijat moikkaavat. Koko lailla iästä riippumatta. Kyllä on kuulkaa hienoa!


Entisenä tarvosena olin aika skeptinen sen suhteen, voisiko ihminen viettää kesää muualla kuin Tarvolassa. Ja sitten minua kohtaa tämä moninkertainen ystävällisyys. Itäkyläset voivat olla syystä ylpeitä kylästään. Kylänhän tekevät ihmiset. Niin hyvin meidät toivotettiin tervetulleiksi tänne.


Aino Alppinen

Muita kesäbloggauksia

Muita kesäasukas bloggauksia

Jaa tämä kesäbloggaus:

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Tulevia tapahtumia

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.