Arviointiryhmä esitti 21.10.2026, että sote-keskukset sijaitsisivat Alajärvellä, Alavudella, Kauhajoella, Kauhavalla ja Seinäjoella. Kurikan sote-keskus muuttuisi sote-asemaksi. Aluevaltuustoryhmien puheenjohtajat esittävät virkamiehille mallia, jolla palveluita voitaisiin tuottaa tehokkaammin oikeissa paikoissa.
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustoryhmien puheenjohtajat ovat julkaisseet täsmennystarve-esityksen kaavailluista Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen muutosesityksistä. Valmisteleville virkamiehille suunnattu esitys täydentää arviointiryhmän esittämän 1+4.5 palveluverkkorakenteen mallia niiltä osin, jotka jäävät valmistellusta ehdotuksesta avoimeksi ja joiden vaihtoehtoisiä säästökohteita tulisi selvittää. Tavoitteena on turvata peruspalvelut myös alueilla, joille arviointiryhmän mallissa ei jäisi toimipistettä, ja saavuttaa sama säästö kuin arviointiryhmän mallissa.
Esityksessä halutaa selvyyttä siitä, mitkä ovat kiinteiden toimipisteiden rinnalla käytettäviä liikkuvia toimipisteitä tai palvelupisteitä.
–Arviointiryhmän ehdotus ei anna valmista ratkaisua siihen, minkälaista toimintaa nämä ns. liikkuvat vastaanottopisteet sisältävät ja kuinka useita pisteitä aiotaan perustaa. Pidämme tärkeänä, että edellä mainitut tarpeenmukaiset vastaanottoon käytettävät tilat ja palvelut arvioidaan asianmukaisesti vaikuttavuus edellä huomioiden kunkin alueen väestörakenne, ylimääräisiä kustannuksia palveluihin kulkemisesta välttäen. Korostamme, että tavoite ei ole luoda pysyviä palvelupisteitä entisiin tiloihin vaan varmistaa, että väestön palvelut toteutuvat tarkoituksenmukaisesti ja kustannustehokkaasti luoden säästöjä etenkin ennaltaehkäisyn kautta.
Toisena seikkana nostetaan esille sote-keskusten ja palvelupisteiden työnjako.
–Selvitetään palvelukohtaisten kustannusten perusteella, miten työtä voidaan jakaa sote-keskusten välillä, ja niiden kesken sekä keskusten ja lähiasemien välillä. Selvityksessä tärkeä on tavoite, että terveyspalvelujen toimipaikkojen tiivistämisestä ei muodostu jäljelle jääviin paikkoihin tarpeita lisärakentamiselle tai tilojen laajentamiselle sekä ylläpitokustannuksille. Selvityksessä eritellään, mitkä toiminnot kannattaa järjestää kootummin ja mitkä tulisi tarjota lähellä asukkaita. Muutettavia palveluita voivat olla esimerkiksi kiirevastaanotto tai muu sote-keskuksen palvelu, joka ei ole välttämätöntä sijaita useissa toimipisteissä. Sote-uudistuksen mukaisesti keskiöön on nostettava ennaltaehkäisevät palvelut sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävät palvelut, jotta perustason palvelut ja erityistason palvelut muodostavat vaikuttavan ja kustannusvaikuttavan kokonaisuuden.
Voitaisiinko työnjakoa selventämällä saada säästöjä?
Puheenjohtajat esittävät, että selvitetään, voidaanko edellä mainitusta sote-keskusten välisestä työnjaosta ja toimitiloista saatavilla nettosäästöillä laajentaa edellä mainittua liikkuvaa palvelua.
–Kuuden, seitsemän ja kahdeksan lisäpisteen vaihtoehdoille lasketaan koko palveluverkon kustannukset ja laaditaan rahoitussuunnitelma. Säästöjä voidaan käyttää lähipalveluihin siltä osin kuin talouden tasapainottaminen ja alijäämien kattaminen etenevät sovitusti.
Esityksessä ehdotetaan, että lisäpisteen käyttöön vuokrattaisiin vähintään yksi monikäyttöinen vastaanottohuone tarvittavine muine tiloineen.
–Samassa tilassa voidaan eri päivinä tarjota esimerkiksi hoitajan vastaanottoa, sovittua pitkäaikaissairauksien seurantaa, palveluohjausta ja lääkärin tukea. Näytteenottoa järjestetään, jos se voidaan toteuttaa asianmukaisesti. Jos kunnalta ei löydy sopivaa tilaa perusteltuun hintaan, harkitaan palvelun hankkimista toisessa kunnassa sijaitsevasta yksiköstä.
Lisäpisteiden määrä arvioitaisiin laskennallisesti. –Avoin paikkatieto- ja kustannusanalyysi ohjaa sijaintien ja avaamisjärjestyksen valintaa. Erikseen selvitetään, millä sijainneilla väestöpainotettu keskimääräinen ajoaika on lyhin ja millä suurin osuus asukkaista pääsee toimipisteeseen enintään 30 minuutissa. Valinnassa otetaan huomioon väestön palvelutarve. Lopulliset sijainnit perustellaan hyödyillä, kustannuksilla ja toteuttamiskelpoisuudella.
”Arviointimenettelyt eivät voi johtaa eri lopputuloksiin”
Aluevaltuustoryhmät esittävät vertailua muihin arviointimenettelyssä oleviin alueisiin ja niiden toimipisteratkaisuihin. Kaksi arviointimenettelyä ei voi palveluiden saavutettavuuden osalta johtaa kahteen eri lopputulokseen. Tämä vertailu on erityisen tärkeää siksi, että Keski-Suomen alkuperäinen alijäämä on Etelä-Pohjanmaan vastaavaa suurempi.
Esityksessä vaaditaan, että aluehallituksen on huomioitava selvitys ja kerrottava vertailun tiedot päättäjille.
Ehdotuksemme liitteenä on toimitettu laskelma siitä, kuinka palveluverkon muutos vaikuttaisi palveluiden saatavuuteen alueella. Laskelmassa on mukana 5 470 väestöruutua ja 188 396 asukasta Etelä-Pohjanmaan vuoden 2024 väestöaineistosta.
–Tarkastelemme, mitä liikkuvien lisäpisteiden lisääminen tarkoittaa palveluverkon kattavuuden kannalta. Vertailussa on simuloitu yli 800 000 palveluverkkovaihtoehtoa, joista vaikutus on laskettu 100 parhaan kattavuuden antavan verkon osalta. Pelkästään 6 pistettä lisäämällä kattavuudeltaan paras yhdistelmä tuo 24 395 asukasta lisää puolen tunnin ajomatkan piiriin.
Ovatko kaikki säästötoimet välttämättömiä?
Sote-uudistuksen tavoitteita ovat yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut, parempi saatavuus ja saavutettavuus, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, ammattitaitoisen henkilöstön riittävyys ja kustannusten kasvun hillintä. Niitä tukevat perustason ja ehkäisevien palvelujen vahvistaminen sekä sujuvat palveluketjut.
Sote-järjestämislain (612/2021) 4 § edellyttää, että väestön tarpeita vastaavat palvelut sovitetaan yhteen ja tarjotaan yhdenvertaisesti lähellä asiakkaita. Välimatka voi olla pidempi esimerkiksi silloin, kun saatavuus ja laatu edellyttävät erityisosaamista tai kun palvelun tarkoituksenmukainen, kustannusvaikuttava ja tehokas toteuttaminen vaatii palvelujen kokoamista isompaan kokonaisuuteen.
Aluevaltuustoryhmät pitävät vuoden 2025 rahoituspäätöstä virheellisenä. Vaasan hallinto-oikeus kumosi 10.9.2026 päätöksen, jolla valtiovarainministeriö oli hylännyt hyvinvointialueen oikaisuvaatimuksen, ja palautti asian ministeriölle. Mahdollisen rahoitusoikaisun suuruus jäi ratkaisussa avoimeksi. VM ei korjannut rahoituspäätöstä 6.11. julkaistun tiedotteensa mukaan. Päätöksestä on alueella valitusoikeus. -Pidämme myös vuoden 2026 rahoitusta virheellisenä.
Hyvinvointialuelain (611/2021) 122 §:n mukaan aluevaltuusto käsittelee arviointiryhmän toimenpide-ehdotukset. Lain 124 § rajoittaa päätöksiä, joilla olisi merkittäviä ja pitkäaikaisia talousvaikutuksia tai jotka olisivat ryhmän toimenpide-ehdotusten vastaisia. Tällaisen päätöksen voi tehdä vain, jos välttämättömät syyt ja asian kiireellisyys estävät sen lykkäämisen.
Edellä mainitun ratkaisun puuttuessa on epäselvää, ovatko kaikki säästötarpeet välttämättömiä. Tällöin näkemyksemme mukaan valtuustolle voi muodostua välttämätön syy olla päättämättä ratkaisuista, joilla on liian raju vaikutus asukkaiden perustuslaillisiin palveluihin.
Jos rahoituspäätökset oikaistaan, mutta liian myöhään palveluiden kannalta?
Lisäksi esityksessä kysytään, onko arvioitu, miten vuoden 2025 ja 2026 rahoituspäätöksien mahdollinen oikaisu vaikuttaisi säästötavoitteeseen? Jos arvio on vielä tekemättä, milloin se valmistuu? Jos rahoitusta on jäänyt saamatta merkittävä määrä, voisiko tämä olla hyvinvointialuelain 124 §:ssä tarkoitettu välttämätön syy tehdä arviointiryhmän toimenpide-ehdotuksesta poikkeava päätös? Olisiko asia silloin myös niin kiireellinen, ettei päätöstä voida lykätä? –Pyydämme kirjallista arviointia hyvinvointialuelain (611/2021) 124.1 §:ssä säädetyn välttämättömän ja kiireellisen perusteen suhteesta mahdolliseen rahoituksessa olevan virheen oikaisuun.
–Esityksemme tavoite on varmistaa ennaltaehkäisevien ja vaikuttavien toimintamallien kehittyminen alueemme perustason palveluntuotannossa. Terveysongelmien ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen ovat tutkitusti olennaisia sairastavuuden ja kustannusten kasvun hillitsemisessä. Muiden muassa OECD ja WHO ovat selvityksissään korostaneet, että oikea-aikaisesti ja lähellä ihmisen arkiympäristöä tarjottavat perustason palvelut vähentävät kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta. Toisaalta on tärkeä varmistaa, etteivät häiriöt terveyttä edistävien palveluiden saatavuudessa vaikuta negatiivisesti nyt hyvinvointialueellamme tavoiteltuihin kustannussäästöihin.
