Alajärveläiset vanhemmat toivovat kouluihin uutta pienluokkamallia, joka tukisi kuormittuvia ja neuroepätyypillisiä oppilaita yleisopetuksen tavoitteista tinkimättä. He uskovat, että oikeanlaisella tuella voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja vahvistaa nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia.
JOS lapsi ei pärjää tavallisessa luokassa, vaikka hänen oppimiskyvyssään ei ole vikaa, onko hänen paikkansa E-tuvassa eli erityisopetuksessa, jossa yksi opettaja opettaa useita hyvin eri tasoisia opiskelijoita, ja jossa hänen ei ole mahdollista saada samaa oppimäärää kuin muiden ikäistensä?
Tämä on kysymys, jota ovat pohtineet useat alajärveläiset perheet.
Kaupungilla on mahdollisuus suoraan vaikuttaa siihen, millainen on lukuisien syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tulevaisuus. Panostamalla niiden nuorten tukemiseen, jotka eivät eri syistä pärjää tavallisessa luokkaopetuksessa, mutta joilla ei ole varsinaisia oppimishaasteita, säästetään tulevaisuudessa valtavia summia sekä kaupungin että laajemmin yhteiskunnan varoja. Sen sijaan, että nuori alisuoriutuu, ei saa haluamaansa opiskelupaikkaa ja siksi ehkä masentuu, ahdistuu ja syrjäytyy, hänestä voi kuoriutua todennäköisemmin tuottava ja osallistuva yhteiskunnan jäsen. Tällä hetkellä tällaista tukea ei esimerkiksi Alajärvellä ole, kertovat Piia Rentola, Heidi Keijonen, Katja Kyrönlahti ja Marjo Parviainen.
Joukko alajärveläisiä perheitä löysi toisensa, kun yksi äiti kommentoi toisen postaukseen somessa.
–Meillä oli saman tyyppisiä ajatuksia, joten sovittiin tapaaminen ja keskusteltiin. Mietittiin, että on meitä enemmänkin, kootaan porukka kasaan. Äkkiä WhatsApp-ryhmään kertyi 14 perhettä, kun kysyimme mukaan perheitä, jotka jakavat samoja kokemuksia. Siellä on jaettu vertaistukea ja pohdittu asioita hyvässä hengessä, Rentola kertoo.
–Tuntui, että näiden asioiden kanssa on ollut yksin. Kun muillakin oli samanlaisia kokemuksia, päätimme, että asioille pitää tehdä jotain, sanoo Heidi Keijonen.
–Meillä on erilaiset taustat, erilaiset lapset ja erilaiset tilanteet, mutta kokemus koulumaailman toimivuudesta on samanlainen.
Perheet laativat viime keväänä kirjelmän, jolla lähestyivät kaupungin sivistystoimen johtoa sekä sivistyslautakuntaa. He toivoivat sekä ala- että yläkoululle pienluokkaa, jossa opetettaisiin yleisopetuksen mukaisesti aistiesteettömässä ympäristössä. He kokivat tulleensa kuulluiksi, mutta konkreettisia toimenpiteitä aiheen tiimoilta ei ole ollut. Sivistyslautakunnassa todettiin, että sopivia tiloja ei ole.
–Pienluokan tarve on selkeä, asiasta on puhuttu jo useiden vuosien ajan eri yhteyksissä, kertoo Parviainen.
Liiallinen aistiärsyketulva voi estää oppimisen
Pienluokka olisi välimallin tuki olemassa oleviin mahdollisuuksiin eli tunteihin erityisopettajan luokassa, kuntoutusluokkaan ja kokonaan erityisluokalla tapahtuvaan opetukseen. Kuntoutusluokka on pienryhmäopetusta, josta on hyvät kokemukset, mutta se on aina määräaikainen jakso, muutamasta kuukaudesta korkeintaan vuoteen. Oppilaan täytyy sen jälkeen joko selvitä omassa luokassa tai jatkaa E-tuvilla. E-tupa on tärkeä palvelu heille, joilla on vaikeita oppimisvaikeuksia tai haasteita perusasioiden kanssa, mutta ei paras vaihtoehto neuroepätyypillisille lapsille.
Erityisesti vanhemmat ovat huolissaan siitä, että E-tuvilla nuorella ei ole mahdollista saada sellaista ikätasoista yleisopetusta tai tietomäärää, joka peruskoulusta kuuluu saada. Tämä vaikuttaa päästötodistukseen, jolla haetaan jatko-opintoihin.
–Sieltä ei ponnisteta osaksi yhteiskuntaa rajatulla oppimäärällä ja lyhyemmillä koulupäivillä, vaan erityisoppilaitokseen. Seuraukset voivat olla kalliita sekä henkilökohtaisella että kansantaloudellisella tasolla, näkee Rentola
–Nämä mallit ja käytännöt määrittelevät lapsen tulevaisuutta. Ja kyse on joskus vain siitä, että ympäristö ei tue oppimista. Tämä selittää ehkä myös PISA-tulosten laskua.
Perheillä on siis huoli ennen kaikkea lapsista, joilla on sosiaalisia haasteita tai erityisherkkyyksiä, mutta myös lapsista, joilla ei ole diagnoosia, mutta jotka kuormittuvat normaalia enemmän.
–Koulutyö isossa ryhmässä kuormittaa todella paljon lasta, jonka hermosto aistii ja reagoi kaikkeen äänistä valoon ja väreistä hajuihin. Tarvittaisiin aistiympäristöä, jossa ärsykkeet minimoidaan, mikä mahdollistaa keskittymisen tekemiseen ja oppimiseen. Jos lapsi on kuormittunut, oppiminen ei ole mahdollista, Rentola sanoo.
–Koulun tavoite on myös tukea sosiaalisia taitoja ja antaa tunne, että lapsi kuuluuporukkaan. Tarvitaan myös mahdollisuutta mallioppimiseen. Lisäksi tällainen luokka tarjoaisi ennakoitavuutta ja rauhaa oppimiseen. Se voisi olla pysyvä ratkaisu, mutta tarvittaessa myös väliaikainen.
Laki edellyttää, että oppilaat saavat tukea, eikä se tunne perusteluksi esimerkiksi tilan tai rahan puutetta.
–Toivomme, että tekemämme aloite aiheuttaa konkreettisia toimenpiteitä asioiden viemiseksi eteenpäin. Koko ajan koulussa on nuoria, jotka kamppailevat, ja joita voitaisiin auttaa. Kuinka monta tulevaisuutta meillä on vara pilata? Ei kaikilla perheillä ole tietoa, ymmärrystä, rohkeutta tai voimavaroja taistella lastensa puolesta. Arki kuormittaa erittäin paljon, kun lapsella on hankalaa, Keijonen toteaa.
Vanhempien ja koulun yhteistyötä tarvitaan
Erityisen tärkeänä vanhemmat näkevät myös ymmärryksen lisäämisen neuroepätyypillisyyksistä.
–Opettajan tulisi nähdä lapsi ja ymmärtää, ettei kyse ole laiskuudesta, saamattomuudesta tai edes riittävästä tahtotilasta, jos lapsen hermosto ja aivot toimivat eri tavalla kuin muilla. Kun yhteistyöllä vanhempien ja koulun kanssa ymmärretään lasta ja tuetaan häntä, voi muutos lapsessa olla hämmästyttävä. Tämä on monta kertaa todettu, mutta ilman taistelua se ei aina tapahdu, Parviainen sanoo.
–Tarvitaan myös vahvuuksien tunnistamista ja niissä kannustamista.
Esimerkiksi lapselle, jonka tunnetaidot ovat puutteelliset, mutta älykkyys ja oppimiskyky usein ikätasoa korkeammalla, voitaisiin tarjota myös mahdollisuutta mennä edelle niissä asioissa, jotka häntä kiinnostavat.
–Nykyisin työmarkkinoilla on jo neuroepätyypillisille ihmisille räätälöityjä työtehtäviä, joissa he ovat alansa huippuja, ja heidät nähdään voimavarana, sanoo Keijonen.
Pienluokkatoiminnan kehitys ottaa loikan, kun Paavolan uudisrakennus valmistuu
Alajärven sivistystoimenjohtaja Vesa Kantola kertoo, että pienluokkatoiminnan kehittäminen liittyy sivistystoimen pitkän aikavälin tavoitteisiin.
–Meillä on runsaasti pienluokkaresurssia käytössä. Se on keskittynyt yläkoululla toimiviin E-tupaluokkiin. Kun Paavolan uusi osa rakentuu, on tarkoitus siirtää resurssia sinne ja samalla järjestellä hieman luokkajakoa uudelleen. E-tuparesurssin keskittyminen sinne alakoulun osalta on huomioitu Paavolan koulun rakentamissuunnitelmassa. Muutos tulee tapahtumaan asteittain. Yläkoululla luokkien toiminta-ajatusta muutetaan niin ikään, samoin fyysistä sijaintia. Pyrimme kehittämään toimintakulttuuria jatkuvasti.
