Jaakko Mäkikylä meloo kesän aikana Suomen poikki sen leveimmältä kohdalta idästä länteen. Mäkikylän mukaan Suomi on melottu, hiihdetty, pyöräilty ja ajettu pappamopolla päästä päähän pituussuunnassa – siitä syntyi idea leveyssuunnassa melomisesta. Hän piirsi Google Mapsiin viivan itärajalta Pohjanlahdelle ja alkoi selvittää, mitä vesistöjä matkalla on.
Reitti kulkee leveyspiiriä 62°54’30” pitkin. vesistöt, jotka Mäkikylä meloo, ovat Virmajärvi, Koitajoki, Koitere, Pielinen, Höytiäinen, Rauvanjärvi, Rikkavesi, Kaavinjärvi, Riistavesi, Kallavesi, Saittajärvi, Pieni Tallusjärvi, Virmasvesi, Rasvanki, Iisvesi, Niinivesi, Vesantojärvi, Iso Vesijärvi, Keitele, Iso Korppinen, Lakojärvi, Postijärvi, Kannonjärvi, Enonjärvi, Iso Korppinen, Pääjärvi, Iso Räyrinki ja Malax Å – Storbådaviken. Järvistä Iso Räyrinki sijaitsee Alajärven alueella. Reitti kulkee myös Soinin kautta. Järviseudulla Mäkikylä arvelee melovansa aivan elokuun alkupäivinä.
Mäkikylä toteuttaa Leveyspiiri 62°54’30” meloen -hankkeen siten, että ajaa autolla lähtöpaikkaan, meloo järven leveyspiirin lähtöpisteeseen ja sieltä suoraan itä–länsi-suuntaisesti vesistön poikki. Sen jälkeen hän palaa lähtörantaan ja siirtyy seuraavalle järvelle. Melontamatkaa kertyy 400 kilometriä.
Tähänastisen kokemuksen mukaan tällä leveyspiirillä on mitä kauneinta Suomea: perinteisiä kulttuurimaisemia, vaaroja, järviä, metsälampia ja laajoja havumetsiä.
–Sellaista luontoa, jota maailmassa on enää vähän jäljellä.
Aikaa tavata ihmisiä
Meloja iloitsee, että päivämatkat ovat nyt suhteellisen lyhyitä, joten aikatauluun mahtuu keskusteluja paikallisten ja muiden retkeilijöiden kanssa. Hankkeen perimmäisenä tavoitteena onkin John Steinbeckin tavoin tutustua seutuihin ja niiden ihmisiin.
–Alkumatkalla Itä-Suomessa oli ne kuumat päivät. Läkähdyttävää melontaa, mutta nyt on parempi keli. Sateetkin olen saanut sopivasti väistettyä hyvällä tuurilla, kertoi Mäkikylä viikon 31 alkupuolella.
Aluksi hän meloi vauhdikkaammin, mutta nyt tahti on rauhoittunut.
–Kuopiossa jopa poikkesin käymään valokuvanäyttelyssä. Ei tämä matkailu pelkkää melontaa ole. Tällä hetkellä Virmasvesi ja Rasvanki on nyt iltapäivän puhde. Poikkeuksellisesti tämä on aika pitkä melonta, 24 kilometriä, siinä menee noin viisi tuntia. Ihmisiä olen tavannut satunnaisesti ja yllättävän vähän. Muutama huomio silti: paljon eläkeläisiä, ei juurikaan nuoria pareja. Jossain kalastuspaikassa on ollut nuoria miehiä. Kuopion itäpuolisilla järvillä tai rannoilla panin merkille, että yllättävän moni mies tupakoi. Ystävällisiä kohtaamisia kaiken kaikkiaan – hauskaa on ollut.
Iso Räyrinki on vielä edessä.
–Se on itse asiassa viimeinen järvi ennen merta. Jos Maalahden joki on melottavissa, melon sen siitä kohtaa kun se leikkaa leveyspiirin, merelle – siinä on joku 15 kilometriä ja sitten merellä menen siihen pisteeseen, jossa leveyspiiri päättyy mereen.
Mäkikylä pitää Offroad Paddler -blogisivua, jolle on laatinut kolme kyselyä: yhden kuntien matkailusta vastaaville viranhaltijoille, toisen matkailuyrittäjille ja kolmannen retkeilijöille. Tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, mikä kiinnostaa ja millaisia mahdollisuuksia luontoliikunnalla näillä alueilla voisi olla tulevaisuudessa.
