Ihan kohta on juhannus, valon ja keskikesän juhla. Joidenkin mielestä kesä ottaa kovin ikävän taitekohdan juhannuksen jälkeen. Toisten mielestä kesä vaan paranee vanhetessaan. Järvien vedet lämpenevät ja mansikat kypsyvät.
Vietämme juhannusta Johannes Kastajan syntymän muistoksi. Johanneksen vanhemmat, Sakarias ja Elisabet, olivat iäkkäitä saadessaan lapsen. He olivat jo ehtineet luopua toivosta. Mutta Jumala oli armollinen ja he saivat pojan, ainokaisensa. Tavan mukaan lapselle piti antaa nimi syntymän jälkeen. Nimestä tuli kuitenkin riitaa suvun kesken. Suurta ihmettelyä aiheutti se, että pojan nimeksi oli valikoitumassa sellainen nimi, joka ei kulkenut suvussa. Sen sijaan Elisabet-äiti ja Sakarias-isä sanoivat lapsen nimen olevan Johannes.
Lapsen nimi oli päätetty jo ennen hänen syntymäänsä. Sitä eivät vanhemmat valinneet. Eikä suku. Nimen ilmoitti enkeli Gabriel, Jumalan sanansaattaja. ”Sinä annat hänelle nimen Johannes” (Luuk. 1:13). Tuo ei ollut pyyntö, tai edes kehotus. Vaan suoranainen käsky. Suoraan taivaasta. Lapsen nimeksi tulisi Johannes. Hän saisi nimen, joka tarkoittaa ”Jumala on armollinen”.
Sakarias ja Elisabet saivat kokea Jumalan armon konkreettisesti. Heidän syliinsä annettiin kauan kaivattu lapsi. Lapsi, jolla olisi aikuistuttuaan tärkeä tehtävä. Ennustus tästä lapsesta oli kertonut jo profeetta Jesaja. –Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien. Ääni huutaa:–Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! (Jes. 40:3).
Johannes raivasi tietä meidän Herrallemme. Hän viitoitti tietä Jeesukselle. Ja välitti viestiä Jumalan armollisuudesta, pelastuksesta ja syntien anteeksiantamisesta. Lisäksi hän kastoi ihmisiä. Tietäen, että ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä” (Mark. 1: 7–8).
Johanneksen sanat. Niissä on ikiaikainen totuus armollisen Jumalan läsnäolosta, varjeluksesta, siunauksesta, syntiemme sovituksesta ja anteeksiannosta. Siitä, että tänäänkin meillä on mahdollisuus kääntää elämämme suunta kohti iankaikkisuuden valoa.
”Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas. Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas. (571:6)
Toivotan sinulle leppoisaa juhannusta ja armollisen Jumalan siunausta!
Mari Heijari
seurakuntapastori
Vimpelin alue, Alajärven srk
