Tasavallan presidentti myönsi 22. toukokuuta Lasse Autiolle kotiseutuneuvoksen arvonimen. Se on korkein huomionosoitus kotiseututyöstä. Arvonimen myöntäminen tapahtuu Suomen Kotiseutuliiton esityksestä. Alullepanijana Aution arvonimelle on ollut Soini-seura ry, jonka puheenjohtajana Autio toimi peräti 32 vuotta, aina viime vuoteen asti. Puheenjohtajuus on nyt siirtynyt Jorma Turpelalle. Autio on edelleen mukana toiminnassa, mutta hieman kevyemmällä työtaakalla. Saamaansa huomionosoitukseen Autio suhtautui vaatimattomasti.
–Vuosien varrella olen saanut ”virkavuosien” karttuessa ansiomerkkejä ja -mitaleja koko joukon – ja nyt sitten vielä tämä.
Kotiseututyöhön liittyen rivien välistä kuuluu selvästi, että työ on ollut kutsumus, jota ei ole tehty palkintoja tavoitellen. Kotiseutuneuvoksen arvonimi kuitenkin kruunaa pitkän uran, ja Autio kertoi, että juhlat on luvassa kesäkuun puolivälissä. Kutsut niihin lähtevät lähipäivinä.
Aution työn laaja-alaisuudesta kertoo se, että huomionosoituksia on tullut Kotiseutuliiton lisäksi Järviseutu-seura ry:ltä, Suomen kuntaliitolta, Etelä-Pohjanmaan sotaveteraanipiiriltä, Maanpuolustuksen Tuki ry:ltä, Suomen sotaveteraaniliitolta, Vapaussodan perinneliitolta, Kaatuneiden muistosäätiöltä, Pohjanmaan Kokoomus ry:ltä ja vielä urheilupuoleen liittyen Suomen Jääkiekkoliiton huomionosoitukset.
Kipinä syttyi jo kouluaikoina
Aution työ historian ja kotiseututyön saralla on niin mittava, että sen kaiken läpikäyminen täyttäisi koko lehden, jos niiden sisältöjä lähtisi avaamaan. Monissa niissä korostuu historia, johon Autio sai kipinän jo kouluaikoina.
–Ensimmäisen historia-aiheisen esitelmäni pidin keskikoulussa soinilaisesta Teodor Luodosta. Hän oli kilpapyöräilijä, joka olisi päässyt Pariisin vuoden 1924 olympialaisiin. Sinne lähteminen jäi, kun ei ollut rahaa. Tuohon aikaan urheilijat joutuivat kustantamaan matkansa itse. Sain esityksestäni hyvää palautetta. Se lienee sytyttänyt kipinän sekä itse historiaan että ihmiskohtaloihin historian pyörteissä.
Autio onkin ollut toimittamassa useita Soini-aiheisia teoksia Soini-seuran kustantamina. Seuraava teos on tekeillä urheilupuolelta: Soinin Sisun historia.
Kuninkaantupa rakennettiin Soini-seuran päämajaksi isoilla talkoilla
Tätä nykyä Soini-seuran toimipiste kantaa nimeä Kuninkaantupa. Kiinteistö oli aiemmin Soinin kunnan kunnantalo II, joka oli jäänyt tyhjilleen ja odotti purkamista. Alun perin se oli rakennettu lääkäritaloksi vuonna 1960. Seura pääsi kunnan kanssa kauppoihin talosta vuonna 2017 ja teki siihen kahden vuoden aikana mittavan remontin.
–Saimme remonttiin rahoitusta ELY-keskukselta ja Maaseudun kehittämisrahastosta. Talkootöitä tehtiin valtavasti. Kymmenen henkilön ydinporukan lisäksi talkoisiin osallistui kuutisenkymmentä henkilöä. Nyt seuralla on hyvät kokoustilat ja myös näyttelytiloja. Soinin kunta tukee seuraa maksamalla lämmityksen ja sähkön. Vastavuoroisesti kunnalla on kiinteistössä käytössään esimerkiksi arkistotiloja.
Näyttelyissä esillä laajat kokoelmat
Näyttelytilaan tutustuminen avasi silmät lopullisesti Aution tekemän työn laajuudesta. Yhteen huoneeseen on rakennettu sotavuosien korsu. Nähtävillä on mallinukkeja päällään niin sota-ajan ”kenttäharmaat” kuin lottapuvutkin. Vielä tämän kesän on näytteillä väestönsuojelu- ja kaasunsuojeluaihe. Soinin Tiikereiden palkintokokoelma on esillä, Maija Lindvallin savitöitä, 1950-koululuokastakin saa käsityksen samoin kuin sen ajan sekatavarakaupasta – ja paljon muuta. Ei olekaan ihme, että Kuninkaantupa on suosittu tutustumiskohde.
–Taustalla on vuosien työ näiden kokoelmien rakentamisessa. Osaa esineistöä on saatu lahjoituksina, mutta on myös ostettu. Kaikki ei ole esillä. Mittaamattoman arvokasta arkistomateriaalia on aina 1500-luvulta 1980-luvulle. Sen digitalisointi on iso urakka.
–Eilen meillä oli täällä 23 henkilön ryhmä. Tilauksia tälle kesälle on jo 150 henkilölle. Täällä käy paljon sokkoretkiporukoita, eläkeläisryhmiä ja kesälomalaisia.
Autio vielä kertoi, että kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin Kuninkaantupa on avoinna tiistaista lauantaihin kello 12 ja 17 välisenä aikana.
Sirpa Perkkiö
