Istutaan kahvipöydässä tai selataan paikallista keskustelua somessa tai paikallislehdessä. Joku toteaa, että ”eihän täällä enää mikään toimi”. Toinen jatkaa, että ”kaikki vain vähenee”. Kolmas nyökkää.
Tilanne on monelle tuttu.
Ja rehellisyyden nimissä siihen on helppo lähteä mukaan. Ei siksi, että haluaisi maalata synkkää kuvaa, vaan siksi, että moni huoli on todellinen. Muutoksia on tapahtunut, ja ne näkyvät arjessa.
Mutta jos pysähdytään hetkeksi, yksi asia on hyvä kysyä. Mitä tällainen puhe tekee meille ja Järviseudulle?
Jos ulkopuolinen kuuntelisi näitä keskusteluja, millainen kuva hänelle jäisi? Paikasta, jossa asiat eivät toimi, vai paikasta, jossa niitä yritetään saada toimimaan? Sillä on väliä.
Se, miten me puhumme omasta kotiseudustamme, vaikuttaa ilmapiirin. Siihen uskalletaanko ideoida uutta, lähteä mukaan tai rakentaa omaa tulevaisuutta tänne. Se vaikuttaa myös siihen, miltä Järviseutu näyttää ulospäin.
On täysin oikein nostaa esiin ongelmia. Ilman sitä mikään ei muutu. Mutta pelkkä puhe siitä, mikä on huonosti, ei vie asioita eteenpäin. Pahimmillaan se tekee päinvastoin.
Se syö uskoa tulevaan.
Ja ilman uskoa ei synny uusia yrityksiä, tapahtumia tai rohkeita avauksia.
Realismi ei tarkoita jatkuvaa negatiivisuutta
Järviseudulla on paljon sellaista, mikä toimii, vaikka sitä ei aina sanota ääneen. Monesti sitä saattaa olla sokea lähelle. Täällä on yrittäjyyttä, yhteisöllisyyttä ja kykyä tehdä asioita yhdessä. On myös halua kehittää ja viedä asioita eteenpäin.
Ne eivät vain kuulu, jos puhe jää yksipuoliseksi.
Siksi tärkeä kysymys ei ole vain se, mitä ongelmia meillä on. Vaan se, millaista puhetta me haluamme lisätä niiden rinnalle.
Realismi ei tarkoita jatkuvaa negatiivisuutta. Kriittisyys ei sulje pois mahdollisuuksia. Lopulta jokainen meistä vaikuttaa siihen, millainen kuva tästä alueesta syntyy.
Joskus se alkaa yllättävän pienestä asiasta. Siitä, miten me puhumme.
Tuomas Lahdenperä,
yhteisökoordinaattori,
Alajärven kaupunki
