Sokea mies istui kerjäämässä tien vieressä. Jumalan aikanaan antama laki käski pitämään huolta köyhistä, mutta kuitenkin hän joutui kerjäämään selvitäkseen. Yhteiskunta ei ollut toiminut niin kuin Jumala oli alun perin tarkoittanut. Miehellä oli kuitenkin toivo: hän oli kuullut Jeesuksesta ja uskoi Hänen olevan Jumalan lähettämä pelastaja. Sinä päivänä Jeesus kulkikin siitä ohi ja miehen avunhuutoja ei pidättänyt mikään. Ympärillä olijat kyllä yrittivät vaientaa häntä, mutta se vain innosti miestä huutamaan entistä kovemmin: ”Daavidin poika [yleinen viittaus Messiaaseen], armahda minua!”.
Jeesus kutsui miehen luokseen ja kysyi: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”. Bartimaios ei alkanut selittämään menneisyyttään, kovia kokemuksiaan, muiden ylenkatsetta, vaan hänellä oli oma tarve selkeänä mielessä ja sen hän Jeesukselle kertoi: ”Opettaja, anna näköni takaisin.”. Hän oli joskus nähnyt ja enemmän kuin mitään muuta, hän halusi sen lahjan uudelleen. ”Mene, uskosi on parantanut sinut.”, vastasi Jeesus ja näkö palasi saman tien.
JOS sinulta tänään kysyttäisiin, mitä haluaisit, että sinulle tehdään, mitä vastaisit? Pysähdy hetkeksi miettimään ja kuulostelemaan, mitä sinä pohjimmiltasi kaipaat. Mitä ajat takaa ja mistä? Onko se hengellistä näkemistä, fyysistä parantumista, armoa syyllisyyteen, nähdyksi ja kuulluksi tulemista tai apua käytännön tilanteessa? Jos Jeesus pysähtyisi tänään eteesi, osaisitko vastata Hänelle? Ei niin, että vastaisit hyvät kuulumisesi, selittäisit syitä tilanteeseesi tai kertoisit, mitä ajattelet muiden sinun tarvitsevan. Mitä sydämellesi kuuluu? Mitä pyytäisit Luojaltasi? Mitä tarvitset?
Voit rukouksessa kertoa asiasi Jeesukselle. Raamattu on täynnä esimerkkejä siitä, miten Jumala on vastannut ihmisten tarpeisiin. Meiltä odotetaan vain uskoa sekä nöyrtymistä pyytämään apua, armahdusta. En selviä yksin. En osaa. En ymmärrä. Meidän tehtävämme ei ole katsoa ongelmaa ja keskittyä siihen, vaan katsoa ongelman yli Jumalaan, joka voi kaiken. Meidän osuutemme on uskoa, että Hän on ja että Hän voi ja haluaa pysähtyä auttamaan juuri minua – myöntäessäni, että tarvitsen inhimillistä suurempaa apua.
Minna Pollari
