Sananlaskun ”Tieto on valtaa” historia juontaa juurensa antiikin Kreikkaan. Kreikkalainen filosofi ja historioitsija Herodotos kirjoitti teoksessaan ”Historiat” lauseen ”Tieto on valtaa”. Tämä lause on myöhemmin muotoutunut Francis Baconin sananlaskuksi, joka tarkoittaa, että tieto ja tiedon hankkiminen antavat ihmiselle valtaa ja mahdollisuuden menestyä eri elämänalueilla. Sananlasku on levinnyt eri kulttuureihin ja säilynyt käytössä vuosisatojen ajan. Se on edelleen yleisesti tunnettu ja käytetty sanonta.
Tämä lause on kenties ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemin. Digitaalinen murros on muuttanut vallan luonnetta niin ettei se perustu enää vain tiedon omistamiseen, vaan sen hallintaan, oikeellisuuteen ja nopeuteen.
Miten erottaa aito tieto tekoälyn tuomasta disinformaatiosta on nykyään keskeinen kansalaistaito ja vallankäytön väline. Tekoälyä on jopa ehdotettu avuksi terveydenhuoltoon ja ennustetaan, että sen yleistymisen myötä katoaa joitain ammatteja. Eräs tulkki kertoi, että kielenkääntäjän työ on vähenemässä. Rutiininomainen hallinto- ja toimistotyö on vähentynyt ja tekoäly vain nopeuttaa sitä. Kirjanpitäjien ja tilintarkastajien työ vähenee ja korvataan algoritmeilla, myös asiakaspalvelun perustason tehtävät vähenevät. Kuinka käy ammatillisen tason perustutkinnon kaupallisella alalla? Töitä, joita tekoäly ei voi korvata, ovat muun muassa lastenhoito ja lähihoitajan työ, käsityö- ja asennusammatit.
Tiedon valta korostuu lääkärien ja kirurgien ammatissa, samoin, kun kyseessä ovat modernin maailman ”infran” hallitsijat ja päätöksentekijät. Opettajan työ muuttuu painottuen tiedon lähdekriittisyyden ja medialukutaitojen opettamiseen. Silloin korostuvat äidinkieli, tiedon filosofia ja tieteenhistoria. Se muuttaa arviointia, jolloin arvioinnin kohteena on prosessi ja sen kuvaus sekä arviointi. Aineenopettajasta tulee valmentaja ja mentori.
Kädentaito- ja hoitoalan ammateissa ”hiljaisen tiedon” (gesternas kunskap, tacit knowledge) merkitys korostuu yhä enemmän. Sen osuutta tiedosta pidetään jopa 80 prosentissa. Aiheesta kirjotti aikanaan unkarilainen Michael Polanyi 1958. Arkikielessä puhutaan ”nikseistä” tai tietotaidosta, jota ei välttämättä sivullinen aina huomaa ja ammattilaisen on vaikea pukea sanoiksi. Esimerkiksi ajoneuvojen korjaajilla ja nahkureilla on ollut tätä tietoa merkittävästi. Ammatillisen koulutuksen kannalta luovilla ja kädentaidoilla merkitys tulee korostumaan; siitä voi tulla salassa pidettävää omaa tietoa, mitä ei välttämättä haluta kilpailusyistä julkaista. Esimerkkinä on ”erikoishitsaus”.
Lasse Pippola
FM
