Juttu lyhyesti
Keho voi käydä kierroksilla, kun autonominen hermosto tulkitsee ympäristöä ja kehon tuntemuksia jatkuvasti turvallisuuden näkökulmasta. Stressi, kuormitus tai aiemmat kokemukset voivat nostaa vireystilan liian korkeaksi (ylivireys) tai laskea sen liian matalaksi (alivireys), jolloin uni, keskittyminen ja palautuminen häiriintyvät.
Ylivireys näkyy levottomuutena, jännittyneisyytenä ja univaikeuksina, alivireys puolestaan turtumuksena ja lamaantumisena. Tilaa voivat pahentaa esimerkiksi jatkuva uutisvirta ja runsas ruutuaika, erityisesti iltaisin.
Hermoston tasapainoa voi kuitenkin vahvistaa. Rauhoittumista tukevat muun muassa hengitysharjoitukset, liikunta, luovat tekemiset, sosiaaliset kohtaamiset ja luonnossa liikkuminen. Jos kuormitus pitkittyy, apua kannattaa hakea ajoissa.
Uni ei tule – tai on katkonaista, ajatukset poukkoilevat ja keho tuntuu käyvän kierroksilla. Missä vika? Trauma- ja psykoterapeutti Sari Yli-Juuti muistuttaa, että usein ilmiö liittyy hermoston toimintaan.
–Meillä kaikilla on autonominen hermosto, joka toimii ikään kuin henkilökohtaisena valvontajärjestelmänä. Se tarkkailee jatkuvasti, olemmeko turvassa vai emme.
Autonominen hermosto toimii tahdosta riippumatta. Se seuraa sekä kehon sisäisiä tuntemuksia että ympäristöä ja ihmissuhteita – usein täysin tiedostamattomasti.
–Autonominen hermosto kuulostelee koko ajan merkkejä turvasta tai vaarasta. Tämä arviointi alkaa jo syntymästä ja jatkuu koko elämän ajan, täsmentää Yli-Juuti.
–Traumapsykoterapiassa hermoston toimintaa selitetään usein niin sanotun polyvagaalisen teorian avulla. Teoria on tieteellisessä keskustelussa kiistanalainen, mutta käytännön terapiatyössä se on monille ammattilaisille hyödyllinen työkalu.
Yli-Juuti puhuu niin sanotusta sietoikkunasta.
–Kun ihminen on sietoikkunassa, hänen vireystilansa on sopiva. Hän on levollinen, pystyy keskittymään, oppimaan uutta ja olemaan aidosti läsnä.
Yli-Juutin mukaan moni kuitenkin ajautuu helposti sietoikkunan ulkopuolelle. Kun stressi kasvaa tai jokin asia laukaisee vanhoihin kokemuksiin liittyvän reaktion, sympaattinen hermosto aktivoi kehon taistele tai pakene -tilaan. Tällöin ihminen siirtyy ylivireyteen.
–Ylivireänä ihminen on ylivalpas. Keskittyminen ja selkeä ajattelu vaikeutuvat. Kehossa voi tuntua jännitystä, ahdistusta, ärtymystä tai vapinaa. Sydän lyö nopeammin ja uni voi häiriintyä.
Toisessa ääripäässä on alivireys.
–Silloin ihminen voi tuntea itsensä turtuneeksi ja lamaantuneeksi. Ajattelu hidastuu ja olo on tunteeton. Sekään ei ole läsnäolon tila, sanoo Yli-Juuti.
”Ylivireys voi hiipiä elämään huomaamatta”
Traumaattiset kokemukset voivat vaikuttaa hermoston toimintaan pitkään.
–Ihminen voi olla pitkään joko yli- tai alivireystilassa. Vireystilat voivat myös vaihdella nopeasti. Joillakin sietoikkunassa oleminen jää hyvin vähäiseksi.
Ylivireys voi myös hiipiä elämään huomaamatta.
–Aluksi korkea vireystila voi tuntua jopa energialta. Ihminen jaksaa tehdä paljon ja toimintakyky voi olla hyvä. Pitkällä aikavälillä se kuitenkin kuluttaa voimavaroja ja voi johtaa väsymykseen ja uupumukseen.
Yli-Juutin mukaan myös jatkuva uutis- ja informaatiotulva voi lisätä hermoston kuormitusta.
–Toistuva ikävien uutisten seuraaminen voi nostaa vireystilaa. Jos ihmisellä on taustalla turvattomuutta aiheuttavia kokemuksia, uutiset voivat aktivoida pelkoja ja ahdistusta – vaikka ihminen ei itse edes tiedostaisi miksi reagoi niin voimakkaasti.
Kaikenikäisten keskuudessa lisääntynyt ruutuaika on ollut viime vuosina voimakkaasti esillä. Yli-Juuti muistuttaa, että puhelimella olo ennen nukkumaan menoa ei auta palautumaan ylivireydestä.
–Moni huomaa iltaisin olevansa väsynyt, mutta silti levoton. Keho kaipaisi lepoa, mutta mieli jatkaa kierroksilla. Puhelin, tietokone tai televisio on usein viimeinen asia ennen nukkumaanmenoa, ja ruutuaika venyy huomaamatta myöhään iltaan.
Yli-Juuti haluaa korostaa, että hermosto ei erottele, onko ärsyke uhka vai viihdettä – kaikki aktiivinen sisältö voi pitää vireystilaa yllä.
–Lisäksi ruutujen valo voi häiritä kehon sisäistä rytmiä ja viivästyttää unelle tärkeiden signaalien käynnistymistä. Kun iltaisin vastataan viesteihin tai selataan työasioita, keho ei saa selkeää viestiä siitä, että päivä on ohi.
Univaikeudet kertovat ylikuormittuneesta hermostosta
Hyvä uutinen on, että hermoston säätelyä voi opetella.
–Ylivireyteen auttavat erilaiset vakauttavat asiat: hengitysharjoitukset, rauhallinen liikunta, musiikin kuuntelu, käsillä tekeminen kuten kutominen, luovat harrastukset, ystävien tapaaminen, saunominen ja luonnossa liikkuminen.
Joillekin myös reipas liikunta toimii keinona purkaa ylivireyttä. Alivireydessä taas tärkeintä on aktivoituminen.
–Silloin auttaa liikkeelle lähteminen, vaikka pienin askelin.
Moni kuitenkin havahtuu tilanteeseen vasta, kun uni on jo heikentynyt.
–Usein univaikeudet ovat ensimmäisiä merkkejä siitä, että hermosto on pitkään ollut ylikuormittunut.
Mielen ja kehon symbioosi
Jos olo käy liian kuormittuneeksi, apua kannattaa hakea.
–Työelämässä oleville työterveys on yleensä ensimmäinen paikka. Sieltä osataan ohjata eteenpäin, neuvoo Yli-Juuti.
–Tarvittaessa hoitoa voidaan jatkaa erikoissairaanhoidossa tai psykoterapiassa. Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan tarvitaan lääkärin B-lausunto.
Lopuksi Yli-Juuti muistuttaa mielen ja kehon saumattomasta symbioosista.
–Keho ja mieli eivät ole erillisiä. Ajatukset ja tunteet vaikuttavat kehoon, mutta myös kehossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat siihen, mitä ajattelemme ja tunnemme.
HARJOITUS:
Asetu tuoliin niin, että selkä nojaa selkänojaa vasten ja jalkapohjat ovat lattiaa vasten.
Laita käsi rinnan päälle ja toinen käsi vatsan päälle.
Kuuntele hengityksen rytmiä.
Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Kun hengität nenän kautta, pidättele hengitystä laskien neljään, puhalla sen jälkeen suun kautta ulos.
Toista tämä muutaman kerran niin, että hengitys tasoittuu ja olo rauhoittuu.
