Oletko huomannut netistä tietoa hakiessasi, että päätöksentekoasi ohjaillaan? Kirjoitat Googlen hakukenttään hakemasi tuotteen ja yrityksen nimen. Klikkaat auki hakutuloksen ja hetken päästä huomaat, että sait ylimmäksi listaan oikean tuotteen – mutta ihan eri yrityksestä kuin etsit.
Ilmiötä kutsutaan hakukoneoptimoinniksi. Yritykset muokkaavat verkkosivustojaan parantaakseen sen näkyvyyttä ja sijoitusta. Jotta siis näkisit tietyn yrityksen sivun ylimpänä. Yritykselle tämä on keino myydä paremmin.
Entä sitten tekoälyn ohjaama algoritmi? Selailet Facebookia ja ihmettelet, kun sinulle nykyään näkyy vain yhtä ja samaa. Olet googlannut jotain tuotetta, ja nyt Face syöttää vain sen tuotteen mainoksia.
Algoritmi seuraa, millaisesta sisällöstä tykkäät, mitä kommentoit, mitä jaat ja millaisissa ryhmissä olet aktiivinen – ja tarjoaa lisää sitä samaa.
Taannoin kokkolalainen tietokirjailija, professori Juha T. Hakala kirjoitti Helsingin Sanomien yleisönosastossa algoritmien vaarallisesta puolesta: ”Tutkijoiden mukaan käyttäjä voi joutua jo 20 minuutissa suodatinkuplaan, jolloin hän näkee vain omia uskomuksiaan vahvistavia videoita.”
Tutkimuksin on osoitettu, että esimerkiksi Tiktokin algoritmit jyrkentävät käyttäjiensä välisiä vastakkainasetteluja. Vähä vähältä käyttäjä ajautuu äärimmäisiä mielipiteitä edustavien sisältöjen pariin. Hakala jatkaa: ”Kyse ei siis ole vain viihteestä, vaan maailmankuvan rakentumisesta – siitä, miten teknologia vaikuttaa tapaamme nähdä maailma.”
Loppupäätelmänä on tietomme siitä, millaiseksi netti on mennyt. Siellä pauhaavat demonit, ja nimettöminä pysyttelevät kommentaattorit huutavat pää punaisina ilkeyksiä toisilleen.
Ei ole mukava maailmankuva, ei.
Mihin medioihin voi nykyaikana luottaa?
Mitä medioita uskaltaa enää seurata, jotta pysyisi suojassa vahingolliselta mielipidevaikuttamiselta?
Ennen vanhaan luotettiin instituutioihin ja mediaan, joka on sitoutunut journalististen periaatteiden noudattamiseen. Jos kysyt nykyään, mistä uutinen löytyi, vastauksena on: Facebookissa sanotti. Mutta kenen viesti se oli ja voiko siihen luottaa?
Lukeminen ja uutisten seuraaminen on hyväksi. Nyt vain pitäisi oppia mediakriittisyyttä. Ei pelkästään katsomaan Tiktokin kuvavirtaa vaan löytämään luotettavia lähteitä ja niiden julkaisemia viestejä. Tutkijat näkevät lukemisen romahtamisen ja median luonteen muuttumisen synnyttäneen uudenlaisen epätasa-arvon akselin, tiedollisen epätasa-arvon.
Tässäpä riittää loputtomiin opettamista ja tasa-arvotyötä – niin opettajille kuin median tekijöillekin. Ja tavalliselle ihmiselle: Osata lukea, ymmärtää lukemansa ja osata arvioida, voiko viestin lähettäjää uskoa.
