Muun muassa Kuntayhtymä kaksineuvoisen ylilääkärinä työskennellyt Raimo Rintala saavutti viime vuonna 80 ikävuoden rajapyykin. Ylilääkärin viran lisäksi pitkälle uralle on mahtunut lukuisia perusterveydenhuollon kehitystehtäviä ja hankkeita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Raimo syntyi vuonna 1945 Kortesjärven Ylikylässä aikaudelle tyypilliseen omavaraiseen maatalousperheeseen esikoisena. Sisaruksia hänelle syntyi yhdeksän. Lapsuus oli onnellinen, eikä Raimo kokenut, että häneltä olisi puuttunut mitään.
–Talouserot olivat pienet ja hierarkia vähäistä. Koen saaneeni sen minkä muutkin. Polkupyöränkin sain 15-vuotiaana, hän naurahtaa.
Ylikylässä oli kansakoulu, jonka tarkoitus oli Raimon mukaan lähinnä opettaa lapset lukemaan ja laskemaan. Keskikoulun hän kävi Evijärvellä, sillä Seinäjoen ja Kokkolan väliä kulki linja-auto, joka pysähtyi myös Evijärvellä. Koulupäivät venyivät pitkiksi, matkat ja opiskelu olivat maksullisia.
–Koulupäivät kestivät matkoineen yhdeksän tuntia. Koulukyyti piti maksaa itse ja samoin lukukausimaksut, sillä Evijärven keskikoulu oli yksityinen. Se oli merkittävä taloudellinen uhraus vanhemmilta, Raimo kiittelee.
”Olin sellainen kasin oppilas”
Vaatimustaso nousi lukio-opintojen alkaessa. Koulumatka kuitenkin lyheni, sillä lukion hän kävi Kauhavalla, jonne Kauhavan kunta maksoi jo tuohon aikaan koulukyydit.
–Olin sellainen kasin oppilas. En mikään innokas lukija, mutta matematiikassa pärjäsin hyvin, Raimo muistelee.
Matemaattisten lahjakkuutensa ohjaamana hän päätti hakea teknilliseen korkeakouluun, jonne myös pääsi. Hän kuitenkin ilmoittautui poissaolevaksi, sillä edessä oli armeija, ja siellä lapsuuden haaveet olivat kirjaimellisesti nousemassa siiville.
–Kauhavan Lentosotakoulu oli melko lähellä ja varsinkin kesäisin heinätöissä olin nähnyt lentäjien harjoittelevan pakkolaskuja ja lentäjän ura alkoi kiinnostaa.
Raimo selvitti pääsykokeet ja pääsi lentoupseerikurssille. Epäonni kuitenkin saneli urapolun uusiksi, sillä valtio säästi ja Raimon vuosikurssille ei riittänyt harjoituskoneita.
–Ei ollut myöskään tietoa, milloin tilanne muuttuisi. Kadettikouluun olisi toki ollut mahdollista siirtyä, mutta ei minua armeijaura itsessään kiinnostanut. Halusin vain lentää, hän kiteyttää.
Lääketieteen opinnot Sveitsin Zürichissä
Nuoruudessaan Raimo ei uskaltanut ulkomaista suuremmin haaveilla.
–Ajattelin, että jos joskus Ruotsiin pääsisi käymään, niin se olisi jo riittävästi, hän muistelee.
Sattuma tai kohtalo puuttui kuitenkin peliin Raimon selaillessa opinto-opasta silloisen tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa ylioppilasjuhlissa. Oppaassa kerrottiin Suomen lääkintöhallituksen lähettävän tietyn määrän opiskelijoita ulkomaille lääketieteen opintoihin. Siihen kuului myös merkittävä etu.
–Mikäli tulisi valituksi, saisi valtion takaaman korottoman opintolainan. Laina ei tuohon aikaan ollut itsestään selvää. Takaajat vaadittaisiin ja korkokin olisi ollut 8–10 prosenttia, Raimo kertoo.
Hakuaika opintoihin oli ehtinyt umpeutua, mutta Raimo päätti silti kirjoittaa lääkintöhallitukselle. Vastaus tuli nopeasti ja hänet kutsuttiin Helsinkiin haastatteluun. Hänet todettiin päteväksi hakijaksi ja koska matemaattiset taidot olivat hyvät, opiskelupaikaksi valikoitui Sveitsin Zürichin yliopisto, jossa vaadittiin erityisesti matemaattista osaamista.
Sveitsissä kaikki saivat aloittaa yliopistossa, mutta opinnoissa mukana pysyminen vaati kovaa työtä.
–Se ei ollut nykypäivän kurssimuotoista opiskelua. Siellä oli kolme laajaa, eri aikoina järjestettävää suullista tenttiperiodia. Ensimmäisissä tenteissä tippui opiskelijoista puolet pois ja toisessa ilmeisesti neljännes, kolmannessa, joka käsitti lopputentit, putosivat soveltumattomat, Raimo muistelee.
Vapaa-aikaakin oli, mutta Sveitsin tuolloinen hintataso sulki köyhältä opiskelijalta muun muassa hienojen laskettelukeskuksien portit.
–Kaljaan tietysti aina riitti rahaa, Raimo naurahtaa.
Myös perheenlisäystä tuli. Opintojen alkuvaiheessa muu perhe asui Suomessa. Lukukausien välissä Raimo työskenteli Suomessa sairaaloissa ja välillä myös pidemmän, kahden vuoden ajanjakson. Myöhemmin perhe muutti Sveitsiin, mikä oli myös Raimolle mieluisaa.
”Hyvä poliitikko parantaa päivässä enemmän potilaita kuin lääkäri elämänsä aikana”
Vuonna 1975 opinnot Sveitsissä oli suoritettu ja Rintalan perhe palasi Suomeen. Raimo aloitti lääkärin työt Kortesjärvellä, mutta siirtyi jo vuonna 1976 Kauhavan terveyskeskukseen. Pian ulkomaat alkoivat houkutella nuorta lääkäriä. Raimo pakkasi lääkärinlaukkunsa ja lähti Punaisen Ristin kautta lääkäriksi Kambodžaan.
Maassa oli ollut levottomuuksia, mutta olosuhteet olivat rauhoittuneet. Kuitenkin noin viikko maahan saapumisen jälkeen tilanne jälleen eskaloitui.
–Syntyi sekasorto, eikä selkeää lääkärintyötä voinut tehdä. Tärkeimmiksi asioiksi nousivat puhdas vesi, ruoka ja juoma. Siellä viimeistään ymmärsin, että terveyttä voi tehdä monella tavalla. Olen myöhemmin sanonutkin, että ”ei puukolla, vaan kynällä”. Tietenkin molempia tarvitaan, mutta hyvällä johtamisella ja organisoinnilla on paljon merkitystä terveydenhuollossa. Joskus on niinkin, että hyvä poliitikko parantaa päivässä enemmän potilaita kuin lääkäri elämänsä aikana, Raimo kiteyttää.
Kambodžan jälkeen vuorossa oli Saudi-Arabia, jossa Raimon urakehitys otti merkittävän askeleen ja hän päätyi rivilääkäristä terveydenhuollon kehitystehtäviin.
–Ei siinä alkuun kummempaa urakehitystä mietitty, vaan käytännön syitä. Pohdimme perheen kanssa, että lapset oppisivat englannin kielen ja saataisiin tuotua verovapaasti uusi auto Suomeen, Raimo muistelee.
”Kehitysmaat toimivat monesti laboratorioita”
Parin ensimmäisen vuoden aikana Raimo oli havainnut paikallisessa terveydenhuoltojärjestelmässä parannettavaa ja antanut siitä kritiikkiä. Lopulta hän sai näytönpaikan.
–Sanottiin, että jos luulet olevasi niin hyvä, saat kolme kuukautta aikaa järjestää asiat uudestaan, kertoo Raimo.
Järjestelmä, jonka Raimo kehitti, oli omalääkärijärjestelmä, jossa potilaat ohjattiin aina saman tiimin hoidettavaksi. Näin pysyttiin selvillä potilaiden sairaushistoriasta.
–Merkitsin ryhmät väreillä, jotta ihmiset ohjautuivat aina samaan lääkäri- ja hoitajaporukkaan. Kun sairaushistoria tunnettiin, lääkkeiden kulutus väheni, laboratorio- ja röntgentutkimuksia tarvittiin vähemmän ja niin myös kulut pienenivät.
Tuon ajan Suomessa omalääkärijärjestelmää ei vielä käytetty. Siitä oli kuitenkin jo Euroopassa keskustelua, johon Raimokin oli törmännyt. Myöhemmin hänen alaisensa toi järjestelmän myös Suomeen.
–Kehitysmaat toimivat monesti kuin laboratorioita, joissa uusia innovaatioita kokeillaan. Samoin tällaiset nykyään uusina innovaatioina pidetyt osallistavat projektit, joissa ihmisiltä kysellään, miten terveydenhuoltoa pitäisi järjestää, ovat olleet käytössä kehitysmaissa jo 1990-luvulla, kertoo Raimo.
Hän on ollut kehittämässä terveydenhuoltojärjestelmiä myös Keniassa ja Bangladeshissa. Raimon mukaan kehitysmaissa työskennellessään hän on hyötynyt paljon siitä, että kasvoi pienessä kylässä.
–Sitä ymmärsi luonnostaan yhteisöllisyyttä ja dynamiikkaa, joka kehitysmaiden kylissä vallitsi.
Asiantuntija, kouluttaja, ylilääkäri ja lääkintöneuvos
Ulkomaiden lisäksi Raimo on ehtinyt urallaan tekemään paljon työtä myös kotimaisen terveydenhuollon parissa. Hän on työskennellyt terveyskeskuslääkärinä, lääninlääkärinä, Kelan ja Työvoimatoimiston asiantuntijalääkärinä, kouluttajana sekä hankelääkärinä. Hankelääkärin töitään hän pitää urallaan merkittävimpinä. Vuonna 2019 tasavallan presidentti myönsi Raimolle lääkintöneuvoksen arvonimen.
–Kaksineuvoisessakin olin puolipäiväisenä ylilääkärinä ja muuten työskentelin hankkeissa. Viimeisenä vuonna ennen eläkkeelle jäämistä työsopimuksessa taisi olla enää yksi päivä viikossa ylilääkärin töitä. Muu aika oli hanketyötä, muistelee Raimo.
Pitkän ja monipuolisen uran tehneelle asiantuntijalle on edelleen kysyntää. Eläkepäivillään Raimo on toiminut myös koululääkärinä. Hän ei myöskään ole kaihtanut yhteiskunnallisiin keskusteluihin osallistumista. Pari vuotta sitten hän otti kantaa älykännyköiden lapsille aiheuttamiin haittavaikutuksiin kirjoittamalla Ilkka-Pohjalaiseen.
–Puhelimen ääressä kyhjöttäminen syrjäyttää perustavanlaatuisia kehitykselle välttämättömiä kokemuksia. Leikki jää vähemmälle ja sosiaaliset, älylliset ja emotionaaliset leikit jäävät heikoiksi. Jännitys on osa leikkiä ja siihen kuuluvat kaatumiset, kolhiintumiset ja konfliktit. Silloin opitaan arvioimaan riskejä ja tekemään yhteistyötä, sanoo Raimo.
Tällä hetkellä mediassa on esiintynyt kritiikkiä koronapandemian hoitoa kohtaan. Erityisesti rajoituksia on kritisoitu. Myös Raimo katsoo, että pandemiaan ylireagoitiin ja rajoitukset olivat lähes turhia. Varsinkin siinä vaiheessa, kun rokotteet olivat jo tulleet.
–Kustannukset olivat kokonaisuudessaan 25 miljardia ja rajoitukset aiheuttivat paljon inhimillistä haittaa erityisesti koululaisille, jotka eristyivät ja ahdistuivat. Rajoituksilla ehkä vähennettiin tautihuippua, mutta lisättiin kestoa. Se on aina ollut normaalia, että influenssakausina ikäihmisten kuolleisuus on suurempaa.
Rauhallista elämää ja liikuntaa
Kortesjärvellä Raimo käy varsinkin syksyisin hirvenmetsästyksen aikaan. Hän kertoo piipahtaneensa myös jääraveissa, joita järjestettiin jo hänen lapsuudessaan. Eläkepäiviä sävyttää lastenlasten kuljettaminen harrastuksiin. Hän pyrkii myös noudattamaan terveellisiä elämäntapoja.
–Aamuisin käydään noin viiden kilometrin kävelylenkillä. Kesäisin tulee pyöräiltyä sellaiset 500 kilometriä kuukaudessa. Sienet ja puolukat poimitaan itse. Television ääressäkin tulee istuttua ja kyllä minä makkarastakin tykkään, Raimo naurahtaa.
Haastattelun jälkeen hän valmistautuu lähtemään toimitsijan tehtäviin Seinäjoella järjestettäviin pikaluistelun SM-kilpailuihin. Merkkipäivämuistamiset Raimo lahjoitti J.K Rintalan rahastoon, joka on perustettu lasten ja nuorten harrastustoiminnan kannustamiseen.
Jani Kielinen
