Evijärven Särkikylän rauhassa, Raisjoen mutkan tuntumassa, sijaitsi aikanaan Mustajärven pientila – paikka, jonka pihapiirissä opittiin työn, kekseliäisyyden ja sitkeyden arvo. Perheen viidestä pojasta Matti oli kolmanneksi vanhin. Elämä oli vaatimatonta, mutta turvallista. Navetassa oli pari, kolme lehmää ja muutamia lampaita, vettä kannettiin kaivosta ja kynttilänvalo valaisi illat, sillä sähköjä ei vielä ollut.
Vuonna1965 Matti asteli ensimmäistä kertaa Särkikylän kouluun, jonne kertyi matkaa kolmisen kilometriä. Ne vuosien kävelyt antoivat alkusysäyksen elämänmittaiselle kulkemiselle. Koulu herätti innon: historia, maantieto ja uutta kohti avautuva maailma vetivät puoleensa. Mutta perheen talous määräsi suunnan ja jatko-opinnot jäivät haaveiksi.
Pietarsaareen omin voimin
15 vuoden ikäisenä Matti lähti yksin Pietarsaareen etsimään työtä ja tulevaisuutta. Schauman tarjosi työpaikan, ja Skatan vanha työläiskaupunginosa katon pään päälle. Puuhella lämmitti pienen huoneen, ulkohuussi ja vesiposti hoitivat perusasiat ja niillä mentiin ja pärjättiin.
–Aluksi toimin lähettinä ja mielessäni eli amerikkalainen unelma – juoksupojasta johtajaksi, Matti muistelee nauraen.
Armeijan jälkeen hän palasi hetkeksi, mutta veri veti kotiseudulle. Evijärveltä löytyi töitä milloin rakennuksilta, milloin muista sekalaisista hommista.
Työmaiden kautta kohti tulevaa
1980-luvun alussa rakennusala vei Mattia jälleen Pohjanlahden rannikolle. Pietarsaari ja myöhemmin Kokkola tarjosivat uusia työmaita ja uusia ihmisiä. Vapaa-aika kului ajelussa maakuntaa ristiin rastiin, ja amerikkalaisuuden parempi puoli fiftari-tyyli, 1950-luvun rockabilly ja amerikanraudat saivat nuoren miehen sydämen sykkimään.
Eräällä Lestijärven tanssipaikkareissulla kohtalo astui väliin: siellä oli Seija, josta tuli aviopuoliso. Pariskunta asettui Kaustiselle ja perheeseen syntyi kaksi tytärtä.
Jotyövuosien aikana Matti perehtyi rakentamiseen syvemmin ja rakensi perheelleen omakotitalon. Sitten tarjoutui uusi mahdollisuus. 1990-luvun alun lama-aika avasi ovet opiskelulle. Seinäjoen monimuotokoulutus vei kohti uutta ammattia ja vuonna 1993 Matti valmistui rakennusmestariksi.
–Joskus olen miettinyt, ettei rakennusala ollut sydämen valinta. Olisin mielelläni ollut tutkija. Mutta elämä vie, ja ihminen tarttuu siihen mikä eteen tulee. Sattumat ohjaavat meitä enemmän kuin uskommekaan, hän pohtii.
Yrittäjä ja vaikuttaja
Valmistumisen jälkeen Mustajärvi työskenteli Kaustisella kunnan projekteissa – työnsuunnittelijana ja hetken myös asuntosihteerinä. Kun pysyvää rakennusalan tehtävää ei löytynyt, hän hyppäsi yrittäjäksi. Vuonna 1998 suoritetun yrittäjän ammattitutkinnon jälkeen hän perusti oman yrityksen. Työnkuva oli monipuolinen: vakuutusyhtiöiden vahinkotarkastuksia, kuntotarkastuksia ja rakennussuunnittelua ympäri Keski-Pohjanmaata – maaseutu vaatii moniosaamista.
–Maaseudulla täytyy osata vähän kaikkea. Olen joskus sanonut, että osaan tehdä vähän kaikkea, mutta en mitään kunnolla, Matti virnistää.
Yhdistysten mies ja kunnallispoliitikko
Kaustisella Mattin nimi tunnetaan.
–Jos Kaustisella tapahtuu jotakin, aina löytyy Matti Mustajärven nimi, kiteyttää ystävä Risto Rankinen.
Yhdistystoiminnasta tuli elämäntapa. Mustajärvi on ollut mukana perustamassa noin kymmentä yhdistystä tai osuuskuntaa ja laatinut niille säännöt. Hallitus- ja puheenjohtajatehtäviäkin on kertynyt niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Myös politiikka kutsui: SDP:n jäsenyys johti kolmeen valtuustokauteen kunnanvaltuutettuna. Eduskuntavaaleissa hän on ollut ehdokkaana kahdesti. Itsenäisyyspäivänä Matille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun 1-luokan mitali kultaristein. Matti kertookin aktiivisuuden kestäneen yli 35 vuoden ajan ja sisältäneen ainakin 1 500 kokousta tai muuta osallistumista. Lähtöjä on siis riittänyt.
Musiikkia, näyttämöitä ja vaelluksia
Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit ovat olleet Mattin kalenterissa joka vuosi. Hän on esiintynyt tanhuissa ja näytelmissä, päivystänyt SPR:n riveissä ja vetänyt yövaelluksia festarikansalle.
Luonto on tarjonnut vastapainon. Lapin tunturit ovat tulleet tutuiksi vuosien mittaan, ja retkillä on viihdytty useampikin yö kerrallaan. Kerran hän käveli Raisjoen päästä päähän – jokiuoma lapsuuden maisemasta sai aivan uuden merkityksen.
Näytteleminen tuli yllättäen elämään. Vuonna 2016 Mattia pyydettiin Kaustisen festareiden kavalkadin Urho Kekkoseksi. Pituus täsmäsi, tyyli istui mutta tukka ja parta saivat lähteä. Kaksi näytöstä ja 6000 hengen yleisö saivat kaverit toteamaan korttipelitermillä ”Matti lähti näyttelijäuralle iso pää edeltä”, ja kavalkadi poiki lisää Kekkos-keikkoja
–Perhon Pitäjäpäivillä ihmiset tulivat kättelemään ja ottivat lakinkin päästä kuin olisin ollut oikea presidentti, Matti nauraa.
Kavalkadin jälkeen alkoi monivuotinen kesäteatteriura Salonkylän Nuorisoseuran riveissä. Huipentuma oli Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä kertova elokuva Lapua 1976, jossa hän esiintyi presidentti Kekkosen roolissa. Isolla edustusautolla saapuva, kameran edessä ryhdikkäästi kävelevä hahmo jäi monen mieleen.
Mitä seuraavaksi?
Matti Mustajärvi on mies, joka ei istu toimettomana. Hän on yhä työelämässä, yhä yhteisössään läsnä, ja yhä tarttumassa uusiin ideoihin. Uusimpana niistä elämänkerran kirjoittaminen.
Isänsä Keijon perintö – persoonallinen sana, pilke silmäkulmassa ja napakka huomio – kulkee mukana.
Ehkäseuraavaksi näemme Mustajärven stand up -lavalla. Ja jos näin käy, yleisö tietää jo valmiiksi: tämä mies osaa kertoa tarinan.
