Vaikka tämänhetkinen taantuma on kääntänyt huomion pois työvoiman saatavuuden haasteista, ne odottavat taustalla ja nousevat jälleen, kun suhdanne muuttuu. Kansainvälinen ikääntyvien työllistymistä edistänyt Silver Grow -projekti päättyi lokakuun lopussa. Projektin suomalainen partneri Timo Spangar selvitti yhdessä Anita Keskisen kanssa, kuinka tukea eläkeikää lähestyviä pohdinnoissa siitä, jatkaako työuraa ja kuinka.
–Tämän kolmen vuoden aikana, jonka projekti kesti, yltyi jälleen keskustelu, pitäisikö työuria pidentää. Samaan aikaan Suomessa on ollut samantyyppisiä projekteja pääasiassa ammattikorkeakoulujen vetäminä.
Spangar ja Keskinen omaavat psykologitaustan ja ovat toimineet aiemmin ammatinvalinnanohjauksen parissa. He kouluttivat taannoin puolalaisia työvoimahallinnon työntekijöitä ohjaustyön asiakashallinnollisesta menetelmästä, joten heitä osattiin kysyä mukaan hankkeeseen, jossa oli mukana toimijoita Puolan lisäksi Sloveniasta, Saksasta ja Bulgariasta. Mukana olivat muun muassa yrityskoulutustoimija, kauppakamari, yliopistollinen tutkimusyhtiö ja yliopisto – hanketta koordinoi alueellinen työvoimahallinto Puolassa.
–Kaikissa näissä maissa työvoiman riittävyys on haaste. Eri maissa on käytössä erilaisia menetelmiä ja eri asiat painottuvat, joten on hyvä oppia toisilta. Suomessa työssä jaksamisen ja jatkamisen menetelmiä on ollut pitkään, työterveys ja työsuojelu toimivat.
Spangarilla ja Keskisellä oli hankkeessa yksilöllinen näkökulma, kuinka ihminen saa tukea pohdinnalleen, jatkaako työssä eläkeiän jälkeen vai ei.
–Olemme olleet yhteyksissä alan tutkijoihin ja kehittäneet 10 ohjauksellista menetelmää, joiden avulla voi keskustella ja pohtia itsekseen, ryhmissä tai ohjaajan kanssa siitä, miten työn jatkaminen liittyy elämän kokonaisuuteen, elämäntilanteeseen, läheisiin ihmissuhteisiin, osaamiseen ja mahdollisuuksiin. Tärkeää on, että pohdintaa tehdään hyvissä ajoin ennen eläköitymistä.
Suomessa yhteistyötä on tehty työterveyslaitokseen, STM:ään ja yksityisten yritysten kanssa. STM:ssä onkin kehitetty uutta ohjelmaa ikäkysymykseen liittyen.
Kyselylomaketutkimusten mukaan työssä jatkamista harkitsevien määrä on noussut 40–50 prosenttiin.
–Meillä oli 10 eläkeikää lähestyvää koeasiakasta, jotka pohtivat, tekisivätkö eläkeiässä töitä ja missä muodossa, miten se liittyy heidän tavoitteisiinsa, arvoihinsa, osaamiseensa ja kiinnostukseensa. On tärkeää pohtia, mitä elämältä haluaa ja millaista tyydytystä työelämä tarjoaa. Ratkaisu riippuu siitä, miten pystyy jatkamaan tärkeitä ihmissuhteita, saa riittävästi aikaa harrastuksille ja hyvinvoinnille. Jos työssä jatkaminen sopii siihen ja se löytää tässä paikkansa, se on motivoivaa.
Täytyy löytää eri tapoja tukea yksilön tilannetta, sanoo Spangar. Hän näkee tärkeänä, että työpaikoille saataisiin uusia keinoja ja menetelmiä käytettäväksi, ja että HR, työnjohto tai työterveys tarjoaisivat tilan pohdinnoille. Läheistenkin kanssa pohditaan, mutta myös ammatillinen apu olisi tarvittaessa läsnä.
–Jos työ on ollut raskasta ja kokemus työelämästä on negatiivisväritteinen, ajatellaan, että kunhan tästä pääsisi äkkiä pois. Organisaatioille ja työnjohdolle tulee haaste tukea rakenteellisesti yksilön tilannetta ja järjestää tarvittaessa osa-aikaista työtä, järjestellä työtä tai mahdollistaa jatkaminen vaikkapa konsulttina. Siinä on meillä kaikilla haastetta. On isoja yrityksiä, joissa HR toimii hyvin, mutta pk-yrityksissä resurssia ei ole niin paljon. Suurin osa työvoimasta on pienissä ja pk-yrityksissä.
Työvoiman saatavuuteen tulee vaikuttaa pitkäjänteisesti
Työvoiman saatavuus on teema, jossa on vaihtelua, mutta pitkällä aikajänteellä se tulee yhä kriittisemmäksi resurssiksi.
–Hyvä esimerkki on tästä sosiaali- ja terveysala, jolla on kolmannes työntekijöistä. Nykyisten työvoiman leikkaustenkin jälkeen pitkässä juoksussa väestö ikääntyy, eikä palvelun tarve miksikään muutu. Uusia palvelurakenteita ja toimintatapoja kehitetään, mutta se vaikuttaa vain vähän.
Työvoimapalveluilta Spangar peräänkuuluttaa ennen muuta pitkäjänteisyyttä.
–Työssäni olen huomannut, että ihmisiä tulisi innostaa kouluttautumaan lisää, huolehtimaan terveydestään ja hyvinvoinnistaan – kehittämään itseään pitkäjänteisesti, mikä myös mahdollistaa työllistymisen. Uudet työllisyysalueet tarjoavat mahdollisuuksia tällaiseen pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Spangar palasi nimimuutoksen myötä juurilleen
Timo Spangar on jatkanut työuraansa kymmenisen vuotta eläkeiän jälkeen.
–Nyt, 74-vuotiaana, ajattelen, että jos kiinnostavia töitä riittää, jatkan töitä, mutta ehkä projektiluontoisesti, en aio hakeutua uusiin työsuhteisiin tai pitkiin hankkeisiin. Lyhyemmät, kiinnostavat hankkeet ovat mahdollisia.
Moni lukija on varmasti miettinyt, kuka on tämä henkilö, jolla on näin tuttu sukunimi. Spangar oli alun perin Timo Vähämöttönen, jonka isä on kotoisin Perhosta Möttösen kylästä ja äiti Alajärven Paalijärveltä. Perhe asui Kokkolassa, mutta vietti aikaa sekä Perhossa että Alajärvellä.
–Vuosituhannen vaihteessa vaihdoimme velipojan kanssa nimemme Spangariksi ja palasimme ikään kuin juurillemme. Molemmilla oli kansainvälistä uraa ja vanha nimi koettiin hankalaksi. Ajattelimme, että suku on iso ja nimi yleinen, mutta harvinaisempi se oli kuin edellinen, kertoo nykyisin Nokialla asuva Spangar. Yhteyksiä Keski-Pohjanmaalle ja Järviseudulle on edelleen.
Myös hänen kollegallaan Anita Keskisellä on aktiivinen yhteys Lappajärveen.
