Tämän vuoden Uuden Musiikin Kilpailussa voittoa ja Suomen Euroviisuedustajan paikkaa Takatukka -kappaleellaan tavoitteleva harmonikansoittaja ja kurkkulaulaja Antti Paalanen oli Iltalehden äänestyksen mukaan tällä hetkellä toiseksi suosituin kilpailija. Hän kertoo musiikkikilpailujen olevan hänelle tuttuja.
–Soittokilpailut ovat jostain syystä aina kuuluneet harmonikkaperinteeseen. Itseasiassa ensimmäiset kaksirivisen harmonikan soittokilpailuni ovat olleet Evijärvellä vuonna 1986. Sijoitusta en muista, mutta palkintosijoille en tainnut yltää, naurahtaa Paalanen.
Paalanen syntyi Alavudella, mutta asuu nykyisin Kokkolassa. Hänen äitinsä puoleinen suku on kotoisin Oulaisista, mutta Kauhavalla syntyneen isänsä sukujuuret ovat Järviseudulla Evijärvellä, Kortesjärvellä ja Lappajärvellä. Paalasen isoisän isoisä oli Juho Juhonpoika Paalanen, suutari ja pelimanni. Hän syntyi vuonna 1809 Evijärvellä Kivijärven kylässä, josta myöhemmin muutti Kortesjärven Ylikylään.
–Muistaakseni nimenomaan näitä viulupelimanneja on suvussa ollut, muistelee Paalanen.
Paalasen isoisän isoäiti Anna Gabrielintytär Langsjö oli syntyjään Kortesjärven Ylikylästä. Juhon ja Annan poika Eljas työskenteli kiertokoulun opettajana. Hänen vaimonsa oli kortesjärveläinen Liisa Eliaksentytär Norrbacka.
Osa Eljaksen ja Liisan lapsista syntyi Kortesjärven Ylikylässä, mutta nuorimmainen, vuonna 1897 syntynyt Jaakko Vihtori Paalanen (kutsumanimeltään Vihtori) syntyi Kauhavan Ylikylässä. Puoliso Vieno Agneetta Perälä oli syntyjään Lappajärveltä. Myös Vihtori oli pelimanni ja soittimenaan hänellä oli kaksirivinen haitari. Antti arveleekin musiikin tulleen verenperintönä.
Hän muistelee vierailleensa lapsuutensa kesinä usein Norrbackan tilalla Kortesjärven Ylikylässä. Juuret ovat myös usein mielessä, kun hän ajelee Alavuuden ja Kokkolan väliä. Lisäksi hän on myös esiintynyt Kortesjärven ja Evijärven kouluilla.
Paalanen arvostaa, että Etelä-Pohjanmaalla kaksirivisen harmonikan soittokulttuuria ja Järviseudulla viuluperinnettä vaalitaan alueilla aktiivisesti. Kaikkialla näin ei ole.
–Soittotyylit ja perinteet ovat maakunnissa omalaatuisia. Suomessa on paljon kuntia, joissa ei paljon ole tällaista kansanperinteen jatkumoa. Mutta tällä seudulla se on pysynyt vahvana ja on hienoa, että sitä on vaalittu, Paalanen kehuu.
Vanha pelimannimusiikki elää uusissa kappaleissa
Vaikka Paalanen tekeekin uutta musiikkia, perinteinen suomalainen kansanmusiikki vaikuttaa vahvasti hänen teoksissaan.
–Perinne elää sävelkielessä soittimen mukana, vaikka on uusia kappaleita. Kaikki se perinne, minkä olen omaksunut elää edelleen uudessa musiikissa, vakuuttaa Paalanen.
Paalasen musiikissa kuuluu useiden tyylisuuntien sekoittumista. Hän uskookin nuorena saatujen vaikutteiden kuuluvan.
–Monesti musiikintekijöillä se millaisia tyylisuuntia nuorena omaksutaan, saattaa jäädä musiikin kieleen, Paalanen arvelee.
Pelimannimusiikki kuuluu hänen musiikissaan vahvana, mutta hän kertoo saaneensa paljon vaikutteita myös 1980-luvun heavy metallista sekä 1990-luvun teknosta. Yksittäisinä bändeinä hän mainitsee AC/DC:n, Movetronin ja uudemmista artisteista Ed Sheeranin ja Aviciin.
–Ne yhdistyvät sitten tällaiseksi kokonaisuudeksi. Tavallaan se musiikki mitä olen nuorena elänyt, heijastelee tuolla, sanoo Paalanen.
Takatukka-biisissä on Paalasen mukaan vaikutteita vanhoista rekilauluista.
–Siinä on sellaista rallattelua, pientä itsekehua ja mennään vään pilike silimäkulmassa. Tykkään musiikin tekemisessä siitä, että käytetään nykypäivän elementtejä, otetaan jotain traditiosta ja sitten se elää tässä päivässä. Varmaan elinehto, jotta kansanmusiikki voi kehittyä ja olla nykypäivässä kiinni, on se, että sitä tehdään nykypäivästä käsin. Eikä pelkästään pyritä vain toisintamaan vanhoja sävelmiä, Paalanen pohtii.
Takatukka-biisi sai Paalasen mukaan alkunsa, kun hänen vaimonsa Heidi Maria Paalanen oli miettinyt rytmikästä sanaa, josta saisi hokeman. Kun avainsana löytyi, alkoi prosessi, jonka aikana biisi hiljalleen rakentui.
–Heidi Maria ja toinen sanoittaja Saara Törmä alkoivat kehittämään tarinaa. Sitten minä ja tuottaja Lauri Halavaara aloimme miettimään siihen riffejä, koneita ja äänimaisemaa. Paljon tehtiin hommia etänä. Kesällä olin usein keikoilla ja aina kun tuli versio, lauloin hotellihuoneissa demoja. Esimerkiksi kertosäkeen laulut lauloin puhelimen sanelimeen ollessani Norjassa keikalla. Ja se on siinä edelleen. Hauskaa, että se jäi siihen, naurahtaa Paalanen.
Kansanmusiikissa kuulijan ja soittajan suhde on läheisempi kuin yleensä
Uuden musiikin luomisen ohella Paalanen kokee tärkeäksi nostaa ihmisten tietoisuutta kansanmusiikkiperinteen mutkattomasta yhteisöllisyydestä sekä tuoda esille kaksirivistä harmonikkaa, jonka hän kokee usein jäävän viisirivisen harmonikan ja muiden soittimien varjoon.
–Minulle on tärkeää tuoda esiin, että kaksirivinen haitari on soitin siinä missä muutkin. Se on myös soinniltaan persoonallinen. Tietenkin myös pelimannikulttuurin yhteisöllisyys on hyvä nostaa esiin. Siinä soittajan ja kuulijan välinen suhde on läheinen ja musiikin äärellä ollaan yhdessä. Se eroaa valtavirtamusiikista, missä artisti nostetaan tavallaan jalustalle. Pelimannikulttuurissa soittajat ja kuulijat ovat samalla tasolla ja se on sellaista yhteistä tekemistä, kiteyttää Paalanen.
Ammatikseen keikkaileva Paalanen on ehtinyt kiertää maailmalla paljon. Kiertueita on ollut ympäri Eurooppaa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Hän on esiintynyt myös Japanissa, Kiinassa ja Hongkongissa. Paalasen mukaan suomalainen kulttuuri kiinnostaa varsinkin Keski-Euroopassa.
–Siksi suomalainen musiikki on hyvä vientituote Eurooppaan, sanoo Paalanen.
Hän kokeekin oman paikallisen kulttuurin tiedostamisen ja esiin nostamisen tärkeäksi myös matkailun kannalta.
–Kauempaa tulevat haluavat aina nähdä sitä paikalliskulttuuria. Siksi on tärkeää, että meillä on mitä vaalia ja esittää.
Millaisia terveisiä haluat lähettää Järviseudun Sanomien lukijoille?
–Ei muuta kuin kuontalot kuntoon ja UMK:ta seuraamaan ja äänestämään, Paalanen naurahtaa.
Jani Kielinen
Joko luit nämä jutut artisteista?
