Serkkuni Jorma Kivikangas järjesti komiat synttärikekkerit Kortesjärven nuorisoseuralla 18. tammikuuta 2026. Satakunta vierasta, kaikki iloisia ja positiivisella mielellä. Merkittävin tekijä hyvään tunnelmaan oli tietenkin päivänsankari itse.
Viralliset onnittelupuheet kertasivat Jorman aktiivisuutta yhteiskunnallisissa ja paikallisissa yhteisöissä. Niin kansanedustaja Mikko Savolalla kuin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Janne Sankelollakin oli samanhenkinen viesti juhlapuheissa. Jorman aikaansaannokset, positiivinen elämänasenne, aktiivinen osallistuminen, aurinkoinen olemus, kohtelias käytös ja kiinnostus ihmisistä ja yhteisten asioiden hoitamisesta ovat tuoneet meidät kaikki juhlaan.
Lupasin Jorman miniälle Annukalle, että sanon muutaman sanan vapaa sana -osiossa meidän sukuhaaramme puolesta. Mietin juhlapuheita kuunnellessani, että olisiko minulla sisäpiiritietoa vastineeksi kaikkien puhujien kehujen rinnalle Jormasta. Mutta en niitä löytänyt. Jorma on ollut aina kaikille ihmisille samanlainen. Aika moni totesi, että miehen ulkonäkökin on säilynyt nuorekkaana, vaikka elämän varrelle on osunut läheisten menetyksiä ja surua.
Juhlissa käytiin myös keskusteluja, miten me Kortesjärveltä jo nuorina pois muuttaneet pidämme yllä kotiseudun tärkeyttä eri tilanteissa. Itse lähdin Pellisestä maailmalle 1969.
Tuli paria asiaa mieleen, joissa Kortesjärveä on pidetty esillä. Perustin 15 vuotta sitten Helsinkiin Pohojalaasten Lupin parin kaverin kanssa. Lupin ideana oli alun perin tarjota Pohjanmaalla syntyneille ja pääkaupunkiseudulla vaikuttaville ihmisille yhteisiä tapahtumia ja elämyksiä.
Lupi sai heti suuren suosion ja aika pian meillä oli jo lähes 1 000 jäsentä. Pikkuhiljaa ilmaantui ihmisiä, jotka halusivat Lupin jäseneksi, vaikka olivat kotoisin muualta kuin Pohjanmaalta. Kerran yksi Jyrki-niminen mies soitti minulle ja kertoi haluavansa Lupin jäseneksi. Perusteluna hän tarjosi sitä, että on tehnyt koko ikänsä kauppaa pohjalaisten kanssa, mutta on syntynyt muualla. Kysyin, onko hän käynyt koskaan Kortesjärvellä. Tähän hän vastasi, että ei ole käynyt, johon minä totesin, että valitettavasti Lupiin ei pääse. Sitten muutama viikko eteenpäin puhelimeen kilahti viesti ja siellä oli kuva Kortesjärven kirkosta ja pihassa seisoi vieraan näköinen mies ja teksti; Terveisiä Kortesjärveltä, Jyrki. Vastasin heti tekstiviestillä: Tervetuloa Lupin jäseneksi!
Toinen samaiseen Lupiin liittyvä juttu sattui, kun olimme Pikkuparlamentissa tilaisuudessa, jossa olivat kaikki pohjalaiset kansanedustajat, yrittäjiä ja muita silmäätekeviä sali täynnä. Risikon Paula avasi tilaisuuden ja pahoitteli, että meillä menisi koko ilta, jos kaikki kertoisivat mistä ovat lähtöisin ja siksi emme esittelyä voi tehdä. Silloin yksi käsi nousi ylös ja Paula antoi puheenvuoron. Kaveri sanoi, että minä haluan nyt kuitenkin kertoa, että meitä on täällä Kortesjärven Purmojärveltä neljä henkilöä, Salon Sinikka ja sisarensa Mannisen Päivi, Tyynismaan Martti ja minä olen Viitamäen Martti. Me ollaan kaikki Purmojärven kylästä ja minä katsoin, että täällä ei ole kirkolta ketään. Kaima sai salin taputtamaan ja olimme ainoat, jotka tilaisuudessa esiteltiin ja Kortesjärvi oli esillä.
Monta kertaa Jorman juhlan aikana mietin, miten joillakin ihmisillä säilyy nuorekkuus ja poikamaisuus enemmän kuin toisilla. Jorma on yksi tällainen – se on luontaista, sitä ei voi opetella.
Tapaamme Jorman kanssa aika harvoin, usein kertaamme samat tutut asiat. Joskus käy niin, että tavattaessa Jorma ihmettelee, miten tiedän elämästä Kivikankaalla asioita. Vastaus tähän löytyy siitä, että olen Jorman pojan Arton kanssa Facebook-kaveri ja Arton viesteistä tulee tietoa ja mielikuvia. Kerran kävi niinkin, että tiesin heidän kissansa nimen, mutta Jorma ei sitä muistanut!
Martti Tyynismaa, Jorman serkku Espoosta
