Harrastin juniorina koripalloa. Kaksi valmentajaa haluan heti aluksi mainita: ”Nikke-Matti” ja Jokke. Muistan heidän tyylinsä, ja se on näin jälkikäteen herättänyt varsin positiivisia muistoja. Matti oli suomisarjajoukkueen valmentaja, mutta piti treenejä meille muillekin. Jouko Arvola enimmäkseen meille. Muistan treeneissä Joukon sanat: Kun pilli viheltää, pallo ei pompi. Kuuntelimme ohjeita, ja sitten harjoittelemaan.
Joskus tuli toiveita, että pelattaisiin enemmän, mutta meillä oli varsin monipuolisia harjoitteita. Palkinnoksi saimme pelata vartin harjoitusten lopista. Harjoitukset taisivat kestää 1,5–2 tuntia. Muistan, kun osa meistä jäi vielä miesten harjoituksiin. Luolassa olimme silloin yli neljä tuntia kerrallaan. Lauantainakin kävimme pelaamassa. Silloin oli toki vähemmän sakkia. Mieleen on jäänyt Timo Utasen kuntopalloheitot, joita katsoimme välillä. Hän harrasti keihäänheittoa ja kilpailikin.
Koripallotreeneistä jäi varsin monipuolinen kuva: kuljetusharjoituksia, lay uppeja (tsetappeja) ja skriinejä ja syöttelyharjoituksia koko kentällä päädystä päätyyn, pienpelejä sivukoriin, lukiolle ja vanhalla puolella portaita pitkin juoksu ja se ikimuistoinen ketteryysrata; Jouko otti meille ajankin. Oli meillä punttisalillakin treenejä. Kuntopalloa heitettiin. Koripallokerhoja pitäessä on nyt itsekin näitä harjoitteita käyttänyt. Ne olivat selkeän yksinkertaisia, tehokkaita ja hyödyllisiä, joita pystyy tänäkin päivänä koripallokerhoissa käyttää. Muistan aina Joken kommentin: Mikä on koripalloilija peruspuolustusasento? Sen muistaa vieläkin. Nopeita hyökkäyksiä ja prässiä harjoiteltiin, nopeat avaukset laitaan, paikanvaihtoa ja ylivoimahyökkäys päätyi korinheittoyritykseen. Meillä oli aina jokin selkeä teema harjoituksissa ja harjoiteltiin pelitilanteita muistuttavia tilanteita.
Oli meillä heittokilpailujakin, jossa harjoiteltiin levypalloilua. Mittasimme ponnistusvoimaa. Seinän vieressä oli jonkinlainen mittauslaite ja moni ponnisti vähintään sen puoli metriä.
Teimme myös talkoohommia ja paperinkeräyksellä jonakin viikonlopun tienasimme veryttelypuvut ja hienothan ne olivat. Kiertelimme muun muassa Sääksjärvellä ja pidimme taukoa Sääksjärven koululla. Pelireissuista jäi mieleen, kun olimme Vaasassa ja pikkubussi hajosi: edessä oli toistasataa kilometriä taksimatkaa.
Urheilujuomaa joimme, ja se oli sitä vihreää Hartsporttia. Harjoituksissa teimme venyttelyliikkeitä ja myös pelaamisessa kuului taustalla 80-luvun musiikkia. Kasettinauhuri oli seinän vieressä ja Jouko vaihtoi kasetin puolta. Siihen aikaan ei ollut CD-levyjä. Kappaleet ovat edelleen muistissa ja niiden avulla muistuvat koristreenit mieleen.
Koripalloa harrastimme vapaa-aikana ulkona. Meillä oli kotini lähellä puhelinpylväässä koripalloteline ja teimme myös sellaisen postin pihaan, ja pelasimme asfaltilla katukorista. Koripallo oli sosiaalistava tekijä silloin. Se oli todella merkittävä ja hyvä harrastus.
Koripallo oli hyvin poika- ja miesvaltaista, mutta oli tytöilläkin joukkue.
Lasse Pippola
