Vanhan vuoden vaihtuessa uuteen on monesti tapana kurkistella hieman menneeseen, seisahtua uuden vuoden tunnelmaan ja erityisesti miettiä, mitä tulevat kuukaudet tuonevat tullessaan.
Nyt vielä kulumassa oleva vuosi oli vimpeliläisittäin samalla kertaa sekä raskas että iloakin tuottava. Kesäkuun synkensi liikuntahallin tuhoisa tulipalo. Kesän koko kylä suri menetettyä harrastus- ja harjoittelupaikkaa. Kuntamme talous on ollut tiukoilla, ja alakoulu ja päiväkoti ovat edelleen väistötiloissa. Syksyn tullen olemme voineet kuitenkin hieman huokaista, kun uuden liikuntahallin rakentamisen aloitus alkaa häämöttää, tornitalon asunnot ovat valmiit ja uuden nuorisotila Nupin ja kirjaston portaita valaisevat kauniit jouluvalot. Sivistystoimen siirtyminen naapurikunnan hallinnosta omalle kylälle on tapahtumassa. Ja sitten vielä se Itä-Länsikin tuodaan kesällä Saarikentälle.
Vimpeläiset ovat väkitukkoista sakkia. Sillä lailla hyvässä mielessä. Vaikka joskus meitä elämä koettelee ja vaikka Suomen ja kuntammekin taloudessa välillä kukkaronpohja häämöttää, näemme kuitenkin edessämme mahdollisuudet. Uskomme tulevaan, uskomme vahvuuksiimme ja uskomme selviytymiseen. Ja ennen kaikkea pidämme toisistamme huolta.
Maakuntamme pohjoisten osien näkymät eivät ole kauttaaltaan kirkkaat. Palvelut ovat keskittymässä ja sen myötä etääntymässä. Siksi tarvitsemme tulevana vuonna ja sen jälkeenkin yhteistyötä. Tarvitsemme yhteistä työtä kuntanaapureidemme kanssa, tarvitsemme sitä maakunnallisesti ja tarvitsemme sitä eri yritysten, yhdistysten ja yhteisöjen kanssa ja välillä. Tarvitsemme puhallusta yhteiseen hiileen.
Tuleva uusi vuosi, vuosi 2026, tuokoot meille rauhaa, tuokoot se meille voimaa ja uskoa. Tuokoot se meille kaikkea hyvää.
Muistakaa pimeydessä tuikkivat tähdet, hiljaisuudessa kuuluu laulu.
Siunattua uutta vuotta meille kaikille!
Salomäen Sirpa
