Irja Annikki Kuivanen o.s. Hernesniemi kuoli Oulussa 5.10.2025 98-vuotiaana. Irja syntyi Lappajärvellä 9.5.1927 neljäntenä lapsena Senja ja Elias Hernesniemen perheeseen, johon syntyi yhteensä kahdeksan lasta. Yksi lapsista kuoli jo vauvana. Elämä oli vaatimatonta. Elias-isä menehtyi Irjan ollessa 12-vuotias. Perheen nuorin lapsi oli tuolloin vasta syntynyt. Senja-äiti jäi seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi.
Irja kävi kansa-, rippi- ja oppikoulun Lappajärvellä. Irja maksoi oppikoulunsa omalla työllään siivoten ja kantaen puita luokkahuoneeseen lämmitystä varten. Sota-aikana 14-vuotias Irja kutoi Irma-siskon kanssa isoja mattoja myyntiin. Irja toimi myös pikku-Lottana isosisko Irman toimiessa Lottana. Irjalle oli myönnetty rintamatunnus. Sodan hidastettua opiskelua Irja suoritti keskikoulututkinnon 19-vuotiaana 30.5.1946.
Irja oli antanut postin virkavalan Lappajärvellä 15.5.1946 ja hänet palkattiin Alajärven Posti- ja lennätinlaitokseen nimikkeellä satunnainen apulainen 1.6.1946. Hän työskenteli aluksi maaseudun posteissa ja eteni näissä toimistonhoitajaksi. Oulussa työura jatkui nousujohteisesti. Irja suoritti muun muassa postitutkinnon ja ylemmän liikennevirkamiestutkinnon ja opiskeli henkilöstöhallintoa. Pian Irja siirtyi hallinnolliseen työhön. Henkilöstöjohtaminen oli Irjan työn keskeistä sisältöä. Hänen työhönsä kuului paitsi Oulun postitoimistojen henkilöstöasiat, myös Oulun lähialueiden postitoimistojen henkilöstöasioista vastaaminen. Viimeisinä työvuosina Irjan työnimike oli postialueen apulaispäällikkö. Irja oli luotettava, rehellinen ja ahkera työntekijä. Irjan elämänasennetta kuvaavat sanonnat ”Rehellisyys maan perii”, ”Yrittävää ihmistä Jumala auttaa” ja ”Kaikki on korkeimman kädessä”. Hän sai Valtion virka-ansiomerkin 30 vuoden palveluksesta 6.2.1976 ja hän jatkoi valtion palveluksessa vielä 14 vuotta. Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi myönnettiin Irjalle 6.12.1986. Irja jäi eläkkeelle vuonna 1990.
Irja avioitui Paavolassa Tuomo Kuivasen kanssa10.10.1954. Heille syntyi kolme lasta. Perhe muutti Ouluun vuonna1956, missä he asuivat Tuomon työsuhdeasunnossa. Irjan ollessa tiiviisti työelämässä Irjan Irma-sisko hoiti lapsia. Irjalla ja Tuomolla on kuusi lapsenlasta ja kahdeksan lapsenlapsenlasta.
Myöhemmin Irja ja Tuomo muuttivat omaan asunto-osakkeeseen, missä he asuivat kuolemaansa saakka. Kesämökki rakennettiin Oulujoen rannalle ja siellä vietettiin kesät, hoidettiin kasvimaata ja istutettiin marjapensaita. Perheenä matkustettiin kesäisin Etelä-Suomeen sukulaisia tapaamaan ja telttailtiin ympäri Suomea. Irja ja Tuomo jatkoivat matkustamista myös kahdestaan muun muassa Kanarian ja Madeiran saarille. He kävivät usein USA:ssa ja tekivät pitkän automatkan sukulaisten kanssa Pohjois-Amerikan mantereen läpi.
Irja oli lapsena oppinut tekemään käsitöitä ja ompelemaan. Hän ompeli lasten vaatteet ja kutoi ja virkkasi lapsille villapaidat. Irma ja Irja-sisko kutoivat Oulussa yhdessä mattoja. Irja seurasi maailman menoa lehdistä, televisiosta ja kirjoista. Elämänkertakirjat kiinnostivat. Eläkkeellä Irja ja Tuomo ratkoivat ahkerasti ristisanoja yhdessä.
Irja ja Tuomo rakensivat 1990-luvulla Sahalahdelle talviasuttavan kesäasunnon Airutin. Irja oli siellä aina vieraanvarainen emäntä, samoin kuin kotona Heinälinnassa. Airutista muodostui eläkeajan tukikohta, missä vietettiin kaikki kesät molempien toimintakyvyn hiipumiseen saakka.
Tuomon kuoltua vuonna 2023 Irja selvisi kotona kotihoidon ja lasten avun turvin. Hän oli lyhyen ajan ensin sairaalassa ja sitten hoivakodissa. Irjaa jäivät kaipaamaan laaja jälkikasvu, nuorin sisko Marja sekä muut sukulaiset ja ystävät.
Jaana Salomäki (tytär), Päivi Oikarinen (tytär)
