Syksyn aikana on käynnistynyt Etelä-Pohjanmaan puutarhaperinne tutuksi -hanke.
–Tältä alueelta ei ole aiemmin kerätty tietoa puutarhoista ja niiden perinnekasveista. Kuitenkin kasvit kertovat viljelyn historiasta, kun lähdetään keräämään tietoa siitä, millaisia kasveja on viljelty, mistä niitä on hankittu ja kuinka ne ovat kulkeutuneet eteenpäin, kertoo JAMIn hankekoordinaattori Aana Vainio, joka toimii hankkeessa yhteyshenkilönä maakunnan alueella Luken ja Ruralia-instituutin suuntaan.
JAMI on hankkeessa asiantuntijana ja mukana myös tulevissa työpajoissa. Tiedonkeruuhankkeessa, joka kulkee lyhyemmin nimellä Puuhis-hanke, etsitään tietoa vuosisadan alusta tai alkupuolelta, ennen sotia tai heti sotien jälkeen olemassa olleista tai perustetuista puutarhoista maakunnan alueella.
–Täällä seudulla on vähemmän suunniteltuja puutarhoja kuin eteläisessä Suomessa, ja niitä on myös vähemmän säilynyt. Kiinnostavia ovat erityisesti vanhat puutarhat, joista on puutarhasuunnitelma, kuvia, piirustuksia ja muuta tietoa. Tällaisia on perinteisesti ollut yleisesti kartanoissa ja pappiloissa sekä kauppiailla. Lappajärveltä löytyy puutarhasuunnitelma kauppiaan puutarhasta ja Fellmanin vanhasta puutarhasta luultavasti myös, sanoo Vainio.
–Ihmisten toivotaan kertovan meille tällaisista puutarhoista. Etenkin, jos puutarhasta on puutarhasuunnitelma olemassa, se on tosi mielenkiintoinen. Ja jos tällainen alkuperäinen rakennus tai sen puutarha hävinnyt, ja naapurit ovat hakeneet sieltä kasveja eikä niitä alkuperäisellä paikalla ole, sekin on mielenkiintoista, eli kaipaamme havaintoja tällaisista vanhoista kasvikannoista.
–Alajärvellä erityisen kiinnostuksen kohteena olisivat esimerkiksi Aallon puutarhat, Väinölän istutukset, ehkä Villa Flora, koska niistä on tietoa olemassa arkistoissa. Ähtärissäkin on Aallon piirtämä villa, josta on säilynyt myös puutarhasuunnitelma.
–Tarkoituksena on järjestää muistitiedon keräämiseksi työpajoja, kun löydetään vanhoja puutarhoja, joten kannattaa seurata ilmoittelua. Haluaisimme saada myös perinnekasveja myytäväksi niin, että niitä lisättäisiin yhteistyöpuutarhoillamme ja paikallista kantaa voitaisiin levittää. Olemme kiinnostuneita myös vanhojen puutarhojen hoidosta ja ennallistamisesta. Viherrakennuksen puolelta Maarit Levijoki on asiantuntijana mukana.
Omenapuu kertoo puutarhojen historiasta
Vainio ottaa esimerkiksi omenapuun, josta on Lounais-Suomessa kerätty tietoa eri lajikkeista ja omenapuun historiasta Suomessa.
–Omenapuiden vanhat kannat voivat kertoa, mistä meidän alueemme puutarhoihin on tullut kasveja. Ovatkohan täkäläiset omenapuulajikkeet tulleet Pietarsaaresta? Ilmajoella on vanha puutarha, josta päästään alkuun omenapuiden kanssa. Yksittäisiä todella vanhoja omenapuita on monillakin, ja jos niiden historia tiedetään, niistä voi ilmoittaa projektitutkija Jaakko Mäntylälle Ruralia-instituuttiin.
Perinnekasvit ovat elävää kasviperinnettä
Sen lisäksi, että paikallisilta kerätään tietoa, sitä myös etsitään arkistoista, Ruralia-instituutissa erityisesti Sulevi Riukulehdon aluehistorian tutkimusryhmässä.
–Lukessa voidaan geenikartalla katsoa joitain omenapuita, ovatko ne jotain tunnettua lajiketta. Muutamaan kartoitukseen saatiin rahoitus. Sekvensointia tehdään Lukessa, sieltä mukana on Maarit Heinonen Piikkiöstä perinnekasviasiantuntijana. Tietoa etsitään siis laajalti ja muutama Puutarhaseuran vapaaehtoinen kartoittaja etsii löydettyjen suunnitelmien pohjalta näitä vanhoja kasveja.
Perinnekasvit ovat elävää kasviperinnettä, näkee Vainio.
–Perinnekasvit voivat olla myös marjapensaita, ruusuja, perennoja kuten liljoja, jotka kiinnostavat, jos niitä on kasvatettu pitkiä aikoja, ne saattavat nousta vieläkin vaikka itse puutarha olisi mennyttä, akileijat, lehtosinilatva, metsäruusut, ukkomansikka ja niin edelleen.
Kaikki tieto perinnepuutarhoista on tervetullutta
Kaikki hankkeen puitteissa järjestettävät tilaisuudet ovat avoimia.
–On kokemus, että ihmiset haluavat jakaa tietoa, esimerkiksi kasveista, joita ”on tuotu mukana kun tultiin Karjalasta evakkoon”, tai miten kasvia on ehkä käytetty; onko tullut satoa, eri nimikkeet, kenen puutarhasta on haettu. Tuloksista tehdään julkaisuja ammattilehtiin ja Ruralian julkaisusarjaan tulee oma julkaisunsa, mutta kotiseutupuutarhajulkaisuihin ja paikallisiin lehtiin pyritään kirjoittamaan tuloksista matkan varrellakin.
Vainio haluaa rohkaista ihmisiä tulemaan tilaisuuksiin, pienikin asia voi viedä eteenpäin.
–Ei tarvitse olla todistettua tietoa, sellainenkin että ”olen kuullut mummoltani, että…” voi viedä asiaa eteenpäin.
