Näiden tarinoiden näyttämönä oli Lappajärven jää, ja ne on perimätietona siirtyneet Erkki Viitaniemelle, joka kertoi ne minulle. Toisesta olin kuullut jo aikaisemmin, mutta ensimmäinen oli uusi, hauska tarina vaikka tosihan siinä oli kysymyksessä. Elettiin aikaa ennen sotia eli joskus 1930-luvulla. Nuoret miehet olisivat kovasti olleet lähdössä tansseihin, mutta talossa ei ollut rahaa tai vanha isäntä ei pojille ainakaan tanssirahoja antanut. Tansseihin teki mieli, liekö ollut mielitietytkin katsottuna, joten hätä keinot keksi. Talolla oli vankkaa metsää aivan järven rannassa, ja pojat kihnuttivat pokasahoilla muutaman suuren puun, katkoivat ne tukeiksi, lastasivat ison rekikuorman ja ajelivat järven yli Karvalaan ja myivät tukit Karvalan sahalle. Pojat peittivät kannotkin sammalella ja peittivät kaikki muutkin jäljet ja niin vain pääsivät tansseihin. Vanha isäntä oli kuulemma raihnainen ja huono kulkemaan, joten pojat saivat touhuta rauhassa rantametsässä.
Molemmat pojat joutuivat sitten sotaan, mutta seuraava tarina ei liity heihin. Tarinan tapahtumat liittyvät kuitenkin sota-aikaan. Kauhavalla oli siihen aikaan lentosotakoulu ja jollakin tavalla, en tiedä miten, syntyi kyläläisten ja Kauhavan lentäjien välille kauppasuhde. Kaupan kohteena oli voi, jota lentäjät kävivät kylästä hakemassa laskeutuen hävittäjäkoneillaan järven jäälle kylän edustalle. Asialla olivat yksittäiset lentäjät eikä tukikohdan johto tiennyt asiasta mitään. Kyseessä oli mustan pörssin kaupankäynti, joka oli silloin ankarasti kielletty.
En tiedä kauanko kauppaa käytiin, mutta loppu tuli sillekin. Kävi nimittäin niin, että kylän naisia oli ollut jäällä huuhtelemassa pyykkejä ja nuori lentäjä oli tullut ja pelotellut naisia lentämällä koneellaan matalalta naisten yli. Naiset olivat hätääntyneet ja paenneet rantaan ja asia oli tullut vanhan emännän tietoon. Hän ei ollut kauan aikaillut, vaan oli soittanut lentosotakoulun päällikölle ja valittanut asiasta ilmeisen tehokkaasti, sillä voikauppa lentäjille loppui siihen paikkaan.
Tarinoiden tapahtumat ovat perimätietoa ja tositapahtumiin perustuvia, mutta jutussa kaikki tuskin on ihan sanasta sanaan tapahtunut – pääpiirteittäin kuitenkin. Olen nähnyt valokuvankin lentokoneesta sota-aikana Lappajärven jäällä, mutta enhän minä sitä enää löytänyt.
Heikki Salmela
