En oikein miellä itseäni varsinaiseksi tarhaajaksi, vaikka 25 vuotta minulla on mehiläispesiä ollutkin. Vasemmalla kädellä hoidettu harrastus se on enemmänkin ollut. Enimmillään pesiä oli kymmenkunta, mutta iän karttuessa on pesämäärä puolestaan vähentynyt ja nyt pesiä on kolme. Viime kesänä pesiä oli neljä, ja yksi pesä oli kertakaikkisen äkäinen ja sain oikein jonkinlaisen kammon koko touhuun ja olin vähällä hävittää kaikki pesät. Äkäistä pesää yritinkin hävittää ja laitoin sen muovihuppuun pariksi viikoksi. Mehiläiset eivät olleet moksiskaan ja sitten otin katon pois ja ajattelin, että kevät kylmä hoitaa pesän hiljaiseksi. Pesä oli ilman kattoa myös parisen viikkoa ja sinä aikana satoikin runsaasti, mutta eipä pesä ollut millänsäkään. Lopulta laitoin mehiläisten keskusteluryhmään ilmoituksen, että äkäisen pesän saa ilmaiseksi ja niin Sievistä tuli kaveri hakemaan sen.
Tämän kesän sadonkorjuu mietitytti kovasti ja oikeastaan vähän pelottikin, jos jäljellä olevat pesät ovat myös äkäisiä. Mietin tarkkaan, kuinka otan hunajakehät pesistä ja lopulta kaikki meni oikein hyvin. Otin ensin pesien katot pois ja annoin pesään kunnolla savua, jotta mehiläiset siemaisevat vatsan täyteen hunajaa ja pysyvät rauhallisempina. Nostin sitten ylimmäisen laatikon pesän taakse ja sieltä aloin nostaa kehiä yksitellen ja ravistaa kehillä olevat mehiläiset pesän eteen laittamalleni luiskalle. Loput harjasin pehmeällä harjalla pois kehien pinnoilta. Ylimmäiset laatikot olivat tupaten täynnä hunajaa ja ne painoivatkin 35–40 kiloa, joten eläkeukko oli lujilla niitä nostellessaan.
Otin ensimmäisenä päivänä jokaisesta pesästä kaksi ylintä laatikkoa ja vein ne odottamaan linkousta. Ennen linkoustahan pitää kennojen pinnalta poistaa ohut vahakerros, jolla mehiläiset ovat peittäneet hunajan. Toisena päivänä otin aamulla yhdet laatikot ja illalla vielä toiset, joten jäljelle jäi kaksi laatikkoa kuhunkin pesään. Sikiökehiä ei ylälaatikoissa ollutkaan, vaan ne olivat pesän pohjalla. Normaalisti sikiökehiä on 3–6 kappaletta/pesä ja ne kerään samaan laatikkoon, johon laitan lisäksi laidoille pari siitepölykehää ja tarvittaessa myös hyviä rakennettuja kehiä, joihin emo voi heti alkaa munimaan. Tämä laatikko laitetaan alimmaiseksi ja sen päälle laatikko, johon kerään hyviä lingottuja kehiä. Sitten vain ”välikatto” pesän päälle ja sen päälle ruokinta-astia, johon kaadoin saman tien sokeriliuosta, joka on sekoitettu suhteessa kahdeksan litraa vettä ja 12 kiloa sokeria. Jokaiselle pesälle annetaan 20–25 kiloa sokeria, jolla ne pärjäävät hyvin talven yli. Syksyn mittaan pesille tehdään vielä kaksi varroa-punkkitorjuntaa, mutta ei siitä sen enempää. Perinteisesti paistellaan linkouksen jälkeen muurinpohjalättyjä ja päälle tuoretta hunajaa. Maistuuhan se!
Heikki Salmela
