Sanataidetta, nukketeatteria, musiikkia sekä kuvataiteita ja käsitöitä sisältänyt Uskon yö – taiteen yö -tapahtuma Alajärvellä vietettiin lauantaina kauniissa loppukesän säässä kirkossa ja sen ympäristössä.
Runo syntyy -työpajaan osallistuneet Virve Leppäaho ja Jenni Hautakangas iloitsivat tapahtuman järjestämisestä.
–Toivon todella, että tapahtuma saa jatkoa. Kerroin tästä siskolleni, joka ei päässyt paikalle ja hänelle tuli FOMO (vaille jäämisen tunne). Olisi kiva, jos hänkin voisi joskus osallistua tähän, Leppäaho kertoi.
–Oikein mainio ilta! Hienoa, että järjestetään tällaisia matalan kynnyksen tapahtumia, Hautakangas totesi.
Leppäaho oli bongannut tapahtuman sosiaalisesta mediasta; erityisesti runotyöpaja kiinnosti.
–Minua ei kovin paljon tarvinnut houkutella mukaan. Olen enemmän käsillä tekijä, ja savitöitä olen harrastanut pari vuotta, Hautakangas sanoi.
Illan ohjelma valikoitui suruteeman ympärille. –Se kutsui nyt, ja yhdistää meitä.
Naiset aikoivat osallistua myös Piirretään suru, savityö- ja maalaustyöpajoihin.
–Tällainen tapahtuma voisi toimia myös syksymmällä, hämärtyvä ilta ja nuotio riparityyliin, naiset pohdiskelivat.
Anne ja Pauli Laine tulivat tapahtumaan ”lainalastensa” Aatos ja Tuuli Ojajärven kanssa.
–Mietittiin ensin, että mitäs keksittäisiin, mutta aika menee täällä liiankin nopeaa, Pauli Laine kertoi rantanuotiolla, missä pannuissa kypsyivät räiskäleet.
–Kävimme jo lammasharmi-työpajassa, missä lapset tekivät lampaita ja kortteja, ja nukketeatterikin kiinnostaisi.
–Ihana viettää täällä aikaa, on mukavaa musiikkia ja vaikka mitä. Ehkä menemme uudestaankin lammastyöpajaan, lapset nauttivat, kun saivat karstata lampaan villaa. Isoäidin neliötkin kiinnostavat, Anne totesi.
–Vähän yllätyin, kun täällä ei ole tämän enempää väkeä. On mahtava sää, ihania ihmisiä, hyvä tunnelma ja paljon tekemistä useassa eri paikassa.
Vapaaehtoisten voimin
Viiden vapaaehtoisen muodostama ”yötyöryhmä” suunnitteli Uskon yö – tapahtuman yhteistyössä pappien ja Panu Malkasillan kanssa. 11 pisteessä järjestettiin erilaisia toimintoja useiden ohjaajien johdolla. Ilta päättyi yhteiseen messuun kirkossa.
–Tapahtuma oli lempeämpi kuin ajattelin, väkeä oli vähemmän kuin ehkä odotimme, mutta ehdittiin kohdata ja puhua paremmin. Paikalla oli ystävällisiä, ihania ihmisiä ja jotkut olivat koko päivän eri tapahtumissa mukana. Joitain harmitti, ettei ehtinyt kahteen paikkaan samaan aikaan, ehkä tarjontaa oli liikaa. Hymy oli huulilla koko ajan, vaikka kiirettäkin oli, kuvaili Saila Sippola yötyöryhmästä.
Hänelle jäi kiitollinen mieli siitä, kuinka tapahtuma toteutui viime hetken sairastumisista ja pienestä budjetistakin huolimatta ihmisten palvelumielen ansiosta.
–Maalaustyöpajat saivat eniten osallistujia. Toiveita jatkosta tuli ja ideoitakin on jo. Savityöpaja saanee jatkoa syksymmällä.
