Dekoratiivinen maalaus eli koristemaalaus on yksi kansantaiteen kirkkaimmista ilmiöistä, joka on jo muinaisista ajoista saakka seurannut ihmisen elämää. Jo tripolikulttuurin ajoista alkaen esi-isämme koristelivat saviastioita geometrisilla ja kasviornamenteilla. Nämä kuvastot eivät vain ilahduttaneet silmää, vaan niillä oli myös pyhä merkitys – uskottiin, että ne suojaavat pahalta ja tuovat hyvinvointia.
Vuosien myötä maalaus on kehittynyt esteettiseksi elementiksi ja itseilmaisun välineeksi. Kylissä ihmiset koristelivat kotejaan, erityisesti uuneja, seiniä ja palkkeja. Muistan edelleen sukulaiseni talon Hmelnytskyissä. Suuressa huoneessa ikkunoiden ylle kukki todellinen puutarha – malvoja, auringonkukkia, pihlajanoksia, maalattu valkoisille seinille. Se ei ollut vain kaunista, vaan isoäidin mukaan se suojasi kotia vastoinkäymisiltä.
Ajan myötä dekoratiivisesta maalauksesta tuli tärkeä osa maalaisten elämää. Ornamentit taloissa eivät vain koristelleet asuntoa, vaan niillä oli syvällinen maaginen merkitys, suojaten pahoilta hengiltä ja tuoden hedelmällisyyttä ja hyvinvointia. Toinen tärkeä alue, jossa dekoratiivisella maalauksella oli erityinen merkitys, olivat kirkot. Kirkkojen seinämaalaukset, erityisesti muinaisina aikoina, eivät vain koristelleet rakennuksia, vaan välittivät raamatullisia kohtauksia ja pyhiä henkilöitä, auttaen uskovia ymmärtämään pyhiä kirjoituksia. Ikonit ja freskot ukrainalaisissa kirkoissa olivat syvästi symbolisia ja palvelivat paitsi rukouksen tarkastelua myös opetusta.
Tärkeä osa Ukrainan kulttuuriperintöä on petriikkalainen maalaus – perinteinen ukrainalainen koristeellinen maalaus, joka syntyi Petriikkalassa Dnipropetrovskin alueella ja heijastaa kansan tapoja, luontoa ja symboliikkaa. Tämä koristeellisen taiteen muoto erottuu kirkkaista väreistään, hienostuneista ornamentteistaan sekä kasvien, lintujen ja eläinten kuvastoista. Maalausta käytetään usein kodin esineiden, kuten astioiden, huonekalujen ja sisustusten koristeluun. Petriikkalaisten maalausten mestarit siirtävät taitojaan sukupolvelta toiselle, säilyttäen perinteitä ja kehittäen tekniikkaa. Vuonna 2013 petriikkalainen maalaus lisättiin UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, mikä korostaa sen merkitystä maailman kulttuurille. Nykyään tätä maalausta käytetään aktiivisesti ei vain Ukrainassa, vaan myös sen ulkopuolella, ja se on tullut symboliksi ukrainalaiselle identiteetille.
Katu-taide tänään, erityisesti graffitit, voidaan pitää modernina haarauma dekoratiivisesta maalauksesta. Vaikka henkilökohtaisesti en erityisesti pidä graffiteista, erityisesti rakennuksissa, on tärkeää ymmärtää, että sekin on osa modernia taidetta. Graffiti, kuten perinteinen maalaus, on itseilmaisun muoto, vaikka uudessa, urbaanissa kontekstissa. Se muuttaa kaupunkitilojen ilmettä, ja siksi uskon, että sen tulisi olla erityisesti varatuissa paikoissa, mutta silti graffiti tuo eloa ja väriä tiloihin, ja se voi sisältää tärkeitä sosiaalisia tai poliittisia viestejä. Näin ollen katu-taide, huolimatta siitä, että se saattaa olla joillekin epämiellyttävää, on tullut oleelliseksi osaksi nykyaikaista kulttuuria.
Näin ollen dekoratiivinen maalaus, antiikin ajoista nykypäivään, pysyy tärkeänä osana kulttuuriamme. Perinteisistä ornamentteista taloissa nykyaikaiseen katutaiteeseen – maalaukset ja piirrokset seinillä ovat erottamaton osa itseilmaisua ja kulttuurista identiteettiä.
Svitlana Zubenko
