LAPUALAISEN laulaja-lauluntekijä Anni Luoman noin puolitoista vuotta sitten alkanut levyntekoprosessi on viimein päättynyt, kun debyyttialbumi Pidä kiinni – Päästän irti julkaistiin 9. toukokuuta. Kymmenen kappaleen kokonaisuus on virkistävä tuulahdus aitoja instrumentteja nykymusiikin tuotetun konemusiikin seassa. Tyylillisesti albumilta löytyy ripaus iskelmää, popia, bluesia, soulia, funkia ja folkia, mikä tekee kuuntelukokemuksesta mielenkiintoisen. Monien tyylien sekoitus ei kuitenkaan tee albumista rikkonaista tai sekavaa. Kokonaisuutta kannattelee artistin oman näköinen tyyli, irti päästämisen ja luottamuksen teema sekä kaunistelematon kuvaus arkisista asioista aikuisen naisen näkökulmasta.
Hei anteeks tää aamu. Eihän se oo sun syy, että mä en löydä avaimia tai et eteisessä makaa meritähtipoika kieltäytyen marraskuusta.
–Kirjoitan tavallisesta arjesta, siitä mitä ihmiset tekevät ja mikä on tärkeää. Joka toisessa kappaleessa juodaan kahvia, syödään salmiakkia tai lakritsaa. Kaikissa kappaleissa on se ajatus, että kun luopuu jostakin, voi saada jotakin. Irti päästäessäni kaipaan sitä, että minusta pidetään kiinni ja huolta.
Päästän irti. Annan tuulen viedä, langat käsistäni viedä, niitä tarvitse en enää. Päästän irti, jotta voisin ottaa vastaan, mitä mulle tahdot antaa. Heitän kaikki pallot ilmaan, päästän irti.
–Laulaja-lauluntekijässä sekoittuu helposti laulujen hahmot. Sama mistä kirjoittaa niin aina tulee jotain itseä mukaan. Mutta tarinat eivät ole autofiktiivisiä eli ne ei kerro suoraan tekijän omasta elämästä. Lauluissa on huomioita maailmasta, jonka ympärille se biisi on voinut lähteä kasvamaan.
Joskus tuntuu, että koko elämä on yhtä rekan peräs ajamista aikasilmukassa.
–Lauloin aina tenavana. 6-vuotiaana menin pianotunneille, 9-vuotiaana aloin opiskella huilunsoittoa musiikkiopistossa. Piano jäi tuolloin, mutta opettelin pikkuhiljaa itsekseni soittamaan sitä. Lukion vaihto-oppilasvuonna Australiassa oli todella hyvä huiluopettaja. Sain sieltä uutta virtaa soittamiseen ja soitin tosissani, vaikken ammatiksi sitä ajatellutkaan.
Eikä ollut temppukaan elää läsnä tässä hetkessä vaan. Makuunista leffa, salmiakkiufoja. Tanssien saapui meille uudet aamut. Mun on vaikee nukahtaa, antaa huomisen vielä jäädä verhon taa. Satakiloo huolii mun rintaa puristaa, pelottaa kohdata uudet aamut.
”Tykkään teksteistä ja harmoniasta”
Vimpeliläissyntyinen Luoma opiskeli Oulun yliopistossa musiikkikasvatusta ja ammattikorkeakoulussa huilunsoitonopettajaksi.
–Opiskeluaikana tajusin, että en ole kovin hyvä laulamaan, se kolahti silloin. Siitä asti on vallinnut se identiteetti ja laulu on ollut tosi vaikea paikka. Olen joutunut tekemään sovintoa sen kanssa, mikä on oma tyyli ja kovasti yritän harjoitella. Kovaa ja korkealta laulaminen ei ole itselle yhtään luontevaa. Tekniset puutteet rajoittavat tulkintaa. Se vaikuttaa moneen mitä uskaltaa yrittää.
En kaipaa täydellistä elämää, mut oman näköistä ja vehreää. Haluisitko kääntää viel uuden sivun yhdessä?
Vasta viisi vuotta lauluja kirjoittanut Luoma on säveltänyt vuoden verran myös instrumentaalimusiikkia huilulle. Tällä hetkellä hän viimeistelee musiikkialan perustutkintoa Keski-Pohjanmaan konservatorion musiikintekijä -linjalla.
–Olen oppinut kirjoittamaan lauluja. Tykkään teksteistä ja harmoniasta. Aiemmin en ikinä ajatellut mitä kirjoitan, olen intuitiivinen säveltäjä. Opinnot on tuonut musiikin tekemiseen ammattimaisuutta, tietoisuutta ja opettanut melodian kirjoittamista. Nyt analysoin enemmän mitä teen. Puhun keskeneräisyyden puolesta. On helppo sallia keskeneräisyys toisissa, pitäisi osata sallia se itsellekin.
Silloinkin kun mua täällä ei oo enää ollenkaan, kun ei kukaan muista mun historiaa tai miten istuit iltaa mun pelkojen kaa. Toit viiniä ja lakritsaa.
Albumin kappaleet on yhtä lukuun ottamatta sävelletty kahden viime vuoden aikana musiikintekijäopintojen aikana. Osa on syntynyt biisileirillä Tankkarissa.
–Jotkut kappaleet on syntynyt jonkun tehtävänannon pohjalta. Leireillä on hyvä, kun on deadline. Valmista tulee tosi tiukassa aikataulussa. Joskus synnyttäminen on vaikeaa. Kokee luomisen tuskaa, kun on tosi pahaa junnaamista.
Haluun olla tässä peittelemättä. Ole säkin rohkea, niin että voitais unelmia tarkistaa, kuihtuminen lopettaa.
–Laulun kirjoitus jatkuu, siitä on tullut itselle oman ilmaisun tapa. Mahtavaa, kun ajautui tähän musiikkiin. Kun sitä ei tietoisesti valinnut eikä pyrkinyt. Kaikkia opittuja taitoja pystyy käyttämään tässä hommassa. Vaikka aloitin niin myöhään tämän laulunkirjoituksen, niin perustaito on pohjalla.
Voitaisko puhua siitä mistä aina vaietaan, siitä mikä puristaa rintaa niin etten henkeä saa. Voitaisko kissat ja peikot kahvipöydälle nostaa, niin ehkä meillä kaikilla huomenna ois helpompaa.
Anni Luomaa kuulee livenä Vimpelin Pesisfestivaaleilla Kahvila Vegannisssa tiistaina 8. heinäkuuta.
