VOITAISIINKO ennen turvetuotantoalueena olleet maa-alat saada tuottamaan taloudellista hyötyä ilmastoystävällisesti?
Yksi ensimmäisistä oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (Just Transition Fund, JTF) rahoittamista hankkeista Etelä-Pohjanmaalla on ArvoHiili: Hiilimarkkinoilta lisäarvoa turvetuotannosta poistettujen alueiden jatkokäyttöön. Sitä koordinoi Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja osatoteuttajina toimivat Luonnonvarakeskus (Luke), Itä-Suomen yliopisto (UEF) ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK).
–Hankkeen keskeisin tavoite on löytää maanomistajille uusia liiketoimintamalleja turvetuotannosta vapautuvien alueiden hiilivarastojen suojelusta ja lisäämisestä. Siinä selvitetään niiden hyödyntämistä verraten ennallistamisen, pajun lyhytkiertoviljelyn korkealla vedenpinnalla, verrokkina tavanomainen viljely, ruokohelven viljelyn korkealla vedenpinnalla, verrokkina tavanomainen viljely, rahkasammalen kasvatuksen sekä osmankäämin kosteikkoviljelyn kesken. Vertailua tehdään huomioiden arvoketjujen liiketoimintamallit ja ansaintalogiikka, arvioidaan arvoketjujen taloudellinen tulos, investointien efektiivinen korko, investointien nettonykyarvo ja nettohiilihyöty, selvittää soinilainen erityisasiantuntija Kari Laasasenaho SeAMKista. Hänen lisäkseen SeAMKista mukana hankkeessa on Risto Lauhanen.
Aloite hankkeesta tuli alun perin maanomistajien ja turveyrittäjien etujärjestöiltä MTK:lta ja Bioenergia ry:ltä. Turvevarojen säilyttämisen korvauskäytänteiden selvittämistarpeet on kirjattu muun muassa kansallisen turvetyöryhmän loppuraporttiin.
Turvetuotannon työllistävyys vähenee jyrkästi
Hiilidioksidin päästöoikeuden hinnan jyrkkä nousu ja energiaveron korotus ovat johtaneet turvetuotannon nopeaan alasajoon Suomessa. Lähivuosina nykyistä turvetuotantoalaa arvioidaan vapautuvan seuraavaan maankäyttöön kymmeniätuhansia hehtaareja. Turvetuotanto on ollut merkittävä työllistäjä Etelä-Pohjanmaalla ja sen väheneminen on johtanut työ- ja elinkeinomahdollisuuksien voimakkaaseen vähenemiseen paikallisesti.
Nyt haetaan järjestelmiä, joissa maanomistaja saisi korvauksen päästöjen vähentämisestä. Turvetuotannosta poistuvien alueiden maanomistajan harkittavaksi tulee perinteisten jatkokäyttömuotojen kuten metsityksen, kasvinviljelyn ja kosteikkoaltaiden rinnalle uusia korotetun vedenpinnan vaihtoehtoja, jos vain toimintatavat ja arvoketjut saadaan toimiviksi. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman hiiliviljelyaloite kannustaa kosteikkoviljelyyn, jossa turpeen hiilivaraston säilyttäminen tai kasvattaminen on varsinaisen tuotteen oheen syntyvä lisätuote. EU myös valmistelee parhaillaan hiilenpoistojen sertifiointia, jossa luodaan pelisäännöt yksityisten ja julkisten toimijoiden hiilikaupalle. Sertifioinnin viitekehyksessä turvemaiden vettäminen on katsottu osaksi maankäyttösektorin hiilenpoistomenetelmiä eli hiiliviljelyä.
Hankkeen tavoitteena on selvittää luonnontieteellis-tekniset, oikeudellis-hallinnolliset ja taloudelliset edellytykset saada maanomistajalle ja muuhun paikallistalouteen lisäarvoa turvetuotannosta poistettujen alueiden hiilivaraston säilyttämisestä ja hiilensidonnasta kosteikkoviljelyn ja ennallistamisen avulla.
–Käynnistämme mittaukset keväällä, kertoo erikoistutkija Liisa Maanavilja GTK:sta.
Kolme vuotta kestävä hanke järjestää lisäksi seminaareja ja tapahtumia, joissa maanomistajat ja yrittäjät voivat verkostoitua.
Järviseudun alueella ei ole hankkeen pilottikohteita, mutta hankkeen keräämä tieto tulee jakoon myös alueemme toimijoille.
