UKRAINALAISTEN kalenterirituaalit on jaettu neljään pääjaksoon: talvi, kevät, kesä ja syksy. Seremoniat liittyvät läheisesti maatalouskalenteriin. Ukrainalaisten maatalouskalenterissa vuodenaikojen välillä ei ollut terävää jakoa. Kalenterirituaali pyhitti siirtymähetkiä tai virstanpylväitä luonnon elämässä tai ihmisen työssä. Kalenterisyklin lomat ja riitit säätelivät ukrainalaisen talonpojan kaikkia elämänaloja – teollista, sosiaalista, perhettä, ja päätarkoituksena oli ehkäistä luonnonkatastrofeja ja vaikuttaa sadon kasvuun pellolla. Rikastettuina parhailla esimerkeillä kansan luovasta luonteesta – rituaalilauluista, runoista, legendoista – ne ovat Ukrainan kansan henkisen kulttuurin arvokkain aarre.
Kalenterisykli on kyllästetty monilla riiteillä ja enteillä, ja sen juuret ovat slaavilaisten esi-isiemme primitiivisiä, pakanallisia uskomuksia. Paljon myöhemmin kirkko otti käyttöön jo kehitetyn maatalouden vapaapäivien järjestelmän ja antoi sille kristillisen värin. Ukrainalaisia tapoja tai riittejä ei ole ilman tätä niitä vastaavien taloustavaroiden, astioiden ja niin edelleen käyttöä.
Isoisällä ja isoäidillä oli talossaan iso puinen arkku, jossa säilytettiin todellisia aarteita: kirjailtuja pyyhkeitä jouluksi, kirjailtuja pyyhkeitä pääsiäiseksi, juhlanenäliinoja, juhlavaatteita. Nämä asiat ovat kalleimpia, parhaita koko maailmassa, jotka aion säilyttää ikuisesti.
Kulttuurissa kiinnitettiin erityistä huomiota kirjailtuun pyyhkeeseen. Pyyhe siirtyi sukupolvelta toiselle ja oli aina perheessä: sekä surussa että ilossa. Pyyhkeen maaginen ominaisuus vahvistettiin vastaavalla brodeerauksella, värillä ja koristeen kehyksellä kankaalla. Brodeerattu pyyhe luonnehti emännän ja hänen tyttäriensä ahkeruutta, taitoa ja siisteyttä. Koko ukrainalaisten elämä liittyy hyvin läheisesti pyyhkeeseen: siihen asetettu leipä ja suola ovat merkki vieraanvaraisuudesta ja suuresta kunnioituksesta vieraita kohtaan. Tämä koski myös avioliittoja, vauvojen ulkonäköä, perheen ja ystävien kunnioittamista, jokaista miestä, joka jätti perheensä lähtiessään pitkälle matkalle.
Ja jopa viimeiselle matkalle sukulaiset lähetettiin pyyhkeiden kanssa. Isoäidillä oli aina kauniisti koristeltu pyyhe ripustettuna koukussa kynnyksen lähellä. Tällaista pyyhettä käytettiin käsien pyyhkimiseen, se esitettiin aina pöytään kutsutulle vieraalle.
Jokaisella brodeeratulla pyyhkeellä oli oma tarkoituksensa. Isoäiti otti pyyhkeen mukaan, kun hän meni lypsämään lehmää. Isoäiti käytti erillisiä pyyhkeitä leivän, taikinakulhon sekä nyytien ja piirakoiden peittämiseen. Astiat pyyhittiin toisella pyyhkeellä. Brodeerattu pyyhe Ukrainassa on perheen talismaani, jota on pidetty pyhänä ikimuistoisista ajoista lähtien.
Svitlana Zubenko
