Minä kiitän sinivalkoisesta Suomestani

Pohtiessani kaikkea sitä hyvää, jota itsestäänselvyytenä ei tule pitää, nousi ajatuksiini teksti kiitoksen ansainneesta sinivalkoisesta Suomestamme.
–Pohtiessani kaikkea sitä hyvää, jota itsestäänselvyytenä ei tule pitää, nousi ajatuksiini teksti kiitoksen ansainneesta sinivalkoisesta Suomestamme, kertoo tekstin kirjoittanut lukijamme Regina.

Minä kiitän Suomeani kevään valkovuokkojen luodessa puhtaan valkoisen mattopinnan metsänpohjaan. Minä kiitän juhannuksen yöttömän yön vaaleudesta ja sinistä taivasta vasten uljaasti liehuvasta siniristilipusta, juhannuskoivujen heleän vihreästä ja siitä, kun jossain etäällä kukkuu käki.

Minä kiitän Suomeani syysviljan tuoksusta ja sen okrankeltaisesta kullasta isiemme mailla. Kiitän heitä, jotka vuosikymmeniä ovat upottaneet valikoidun kylvösiemenen muokattuun maahan ja antaneet meille puhtaan leivän. Minä kiitän metsiemme mahdista, honkapuiden huminasta, niittyvillan ja suopursun valkoisesta, mustikan sinisestä sammalpeitteessä.

Minä kiitän Suomeani sen sinisistä hetkistä, helmikuun pakkaspäivän valkeasta hangesta ja lumelle auringon säteissä kimaltelevista lumitimanteista. Minä kiitän lumeen syntyneen hiihtoladun uurteisesta, varmasta reitistä edetä, ja siitä, kun raikkaan päivän jälkeen yö on tähtitaivaan valaisema.

Minä kiitän Suomeani, kun näen ekaluokkalaisen pikkulapsen pienen olemuksen, hienoisen jännityksen vallassa, kantavan kirkkain silmin, hivenen liian suurta koulureppua selässään ensimmäisenä koulupäivänä. Kiitän oikeudesta tasa-arvoiseen oppimiseen.

Minä kiitän Suomeani, kun näen nuoret iloitsemassa uusista opiskelupaikoistaan. Kiitän, että jokaisella heistä on oikeus asettaa toiveita, unelmia ja tavoitteita, ja olla pyrkimässä niitä kohden.

Minä kiitän Suomeani, kun näen nuoren raskaana olevan äidin, hehkuvin poskin esittelemässä äitiyspakkaustaan. Kiitän, että jokainen uusi kansalaisemme toivotetaan turvallisissa olosuhteissa tervetulleeksi, jo ennen kuin yksikään päivä on saavuttanut päivänvalon.   

Minä kiitän Suomeani, kun näen ne hoivaavat ihmiset, jotka käyvät vanhustemme kodeissa huolehtimassa, että kotona asuminen voisi olla luontevaa mahdollisimman pitkään. Kiitän siitä, että on hoivakoteja, jotka ottavat huomaansa heidät, joilla resurssit eivät riitä kotona asumiseen.

Minä kiitän Suomeani, kun ehtookellot soivat ikiaikaista kutsuaan. Kiitän, että kirkkojemme ovet ovat auki vapaasti tulla ja mennä. Kiitän mahdollisuudesta valita. Kiitän, että saan uskoa.

Minä kiitän Suomeani, kun näen sankarihautojen kynttilämeren, ja jäljellä olevien sotaveteraaniemme hauraan olemuksen. Kiitän sankareita, jotka antoivat elämänsä vapauden hintana. Kiitän heitä, jotka jäivät viljelemään, varjelemaan ja elvyttämään Suomeamme. Kiitän sitä suurta uurastajien ja selviytyjien joukkoa.

Minä kiitän Suomeani vapauden ja itsenäisyyden merkkinä liehuvista siniristilipuista. Minä kiitän, että itsenäisyys on vapautta valita, vapautta tehdä ja tavoitella. Minä kiitän, että itsenäisyys on rauhaa ja rauhanperintöä.

Kaikkivaltias Jumala, varjele maamme ja kansamme, että vapaus ja rauhanperintö saisivat kulkea perintönä tuleville sukupolvillemme!

Hyvää ja rauhaisaa itsenäisyyspäivää!

Regina Ketomäki, Kauhavan Kortesjärvi

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.