Karhuahon kaikuja: Äidinkieli

jss

NYKYVOUHOTUKSEN mukaan pitäisi varmaan sanoa, että henkilönmaa ja henkilönkieli, mutta ei takerruta nyt siihen. Takerrutaan sen sijaan sanojen sisältöön. Me kaikki kunnioitamme isänmaatamme ja olemme valmiita sen puolesta sananmukaisesti taistelemaan. Äidinkielen kunnioituksen laita taasen on käsitykseni mukaan olematonta. Luin Teemu Keskisarjan kirjan Saapasnahkatorni, jossa hän kertoo Aleksis Kiven elämäntarinan. Kiven aikaan ei ollut juuri lainkaan suomenkielistä kirjallisuutta ja Aleksis oli ensimmäisiä, jotka halusivat luoda Suomelle oman kirjakielen ja suomenkielistä kirjallisuutta ja niin hän tekikin. Seitsemän veljestä nousi aikaa myöten kansalliseepokseksi ja sen voi lukea yhä uudelleen ja ihastella hienoa alkuvoimaista kerrontaa. Kirjakielen luominen ei ollut helppoa, sillä tarjolla pohjaksi oli lukuisia murteita ja lopulta Aleksis kai otti pohjaksi Uudella maalla puhutun murteen. 

Tuolloin 1800-luvun puolivälissä elettiin Venäjän vallan alla, mutta virkakielenä oli pääasiassa ruotsi. Suomen kieli oli siis jo silloin kahden kielen saartamana ja kummastakin kielestä on otettu paljon lainasanoja suomen kieleen. Hieman myöhemmin 1800-luvun lopulta lähtien alkoi valtava siirtolaisuus Amerikkaan. Sadat tuhannet suomalaiset lähtivät Amerikkaan tienaamaan talorahoja tai muuten vain hakemaan parempaa elämää. Monet muutaman vuoden siellä työskenneltyään palasivat Suomeen tuoden  tuliaisina paljon englannin kielestä väännettyjä sanoja, joista monet saivat pysyvän sijan kielessämme. Amerikassa tekniikan kehitys oli pitemmällä ja monille sanoille ei välttämättä ollut vastinetta suomen kielessä lainkaan, joten lainasanojen käyttäminen oli perusteltua. 

Ehkäpä nuo Amerikan tuliaiset rikastuttivat kieltämme ja se saikin kehittyä vuosikymmeniä aika rauhassa aina internetin aikaan asti. Internet toi mukanaan englannin kielen uuden hyökkäyksen ja paljon uuden tekniikan synnyttämiä sanoja, joille piti keksiä suomenkielinen vastine. Siinä kävi vain niin, että vastine väännettiin usein englanninkielestä eikä käytetä hyvää suomenkielistä sanaa. Esimerkiksi sovellus olisi hyvä sana, mutta sen sijaan käytetään appia. Jääkiekossa ja urheilussa muutenkin on ihan oma fingelskansa, jossa vilahtelee englannista väännettyjä sanoja, kuten vantaimeri, nekstille levelille, huuveri, koutsi ja niin edelleen. 

Kieli tietysti elää ja muuttuu ajan myötä, mutta eiköhän anneta äidinkielelle sama kunnioitus kuin isänmaallekin ja puhuta omaa kieltämme tai murrettamme ja vältetä noita ärsyttäviä fingelska-sanoja. 

Heikki Salmela 

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.