Kaksi tutkintoa kahdessa vuodessa – mielikuva hoitotyöstä muuttui opiskelun myötä aiempaa positiivisemmaksi

Maritta Hurmerinta on tyytyväinen, kun lähihoitajaksi valmistumisen myötä voi jättää läppärin ääressä istumisen ja keskittyä töihin sekä perheeseen. –Ja pääsen oppimaan töissä lisää.
Maritta Hurmerinta on tyytyväinen, kun lähihoitajaksi valmistumisen myötä voi jättää läppärin ääressä istumisen ja keskittyä töihin sekä perheeseen. –Ja pääsen oppimaan töissä lisää.
Maritta Hurmerinta on tyytyväinen, kun lähihoitajaksi valmistumisen myötä voi jättää läppärin ääressä istumisen ja keskittyä töihin sekä perheeseen. –Ja pääsen oppimaan töissä lisää.
Maritta Hurmerinta on tyytyväinen, kun lähihoitajaksi valmistumisen myötä voi jättää läppärin ääressä istumisen ja keskittyä töihin sekä perheeseen. –Ja pääsen oppimaan töissä lisää.
Hoitoala voi olla mainettaan parempi, toteaa lähihoitajaksi opiskellut alanvaihtaja.

VIMPELILÄINEN Maritta Hurmerinta valmistui hiljattain Sedusta lähihoitajaksi noin 11 kuukautta kestäneellä oppisopimuskoulutuksella. Alla oli hoiva-avustajan koulutus, joka käynnistyi maaliskuussa 2021.

–Alan vaihdolla ja koulutuksella varmistin, että tulevaisuudessa minulla on aina töitä.

Hurmerinta on aina halunnut tehdä töitä ihmisten parissa. Hän työskenteli ravintola-alalla 15 vuotta, sen jälkeen kukkakaupassa ja pubissa. Koronasulkujen myötä työt vähenivät. Kun niihin aikoihin käynnistyi Alajärvellä hoiva-avustajan tutkintoon tähtäävä työvoimapoliittinen koulutus, hän ei jäänyt odottelemaan.

–Ajattelin aina, ettei minusta olisi lähihoitajaksi, mutta hoiva-avustajaksi opiskelun myötä huomasin, että miksikäs ei.

Hurmerinta erikoistui ikäihmisten hoitoon ja hoivaan, vaikka olisi viihtynyt työssä lasten tai vammaistenkin kanssa. Hän pääsi oppisopimuskoulutukseen Vimpelin intervalliosastolle, missä on työskennellyt tämän vuoden pois lukien kuukausittaiset lähiopetuspäivät. Vapaapäivät ovat kuluneet melko tarkkaan tehtävien ja opiskelun parissa.

–Oppisopimus oli paras ratkaisu itselleni; työ opettaa parhaiten ja tämä mahdollisti opiskelun myös taloudellisesti. Opintojen suorittaminen vaati tarkan suunnitelman ja paljon työtä.

Eniten hän kertoo jännittäneensä matematiikkaa, viimeksi kun on tullut laskettua merkonomiopinnoissa.

–Lääkelaskut ovat ihan oma lajinsa. En kokenut, että mikään opinnoissa olisi ollut vaikeaa, mutta ajankäyttö oli haastavaa. Tukea opiskeluun sain tiiviiltä ryhmältämme, tsemppasimme toisiamme WhatsApp-ryhmässä. Myös työkaverit intervallissa kannustivat kovasti.

Hurmerinnan perheeseen kuuluu yrittäjäpuoliso, kolme lasta ja koira. Arjen pyörittäminen opiskelun ja työn ohella oli toisinaan työlästä.

–Delegoin kotitöitä ja isommilla lapsilla on jo ajokortit, joten he saivat joskus kuljettaa kuopusta hoitoon. Omia menoja tuli kyllä karsittua, mutta opiskelustressiä sain tasattua pienillä irtiotoilla ja liikkumalla luonnossa sekä avantouinnilla. Vaihtelua tarjosi myös toinen työni, teen keikkaa Pub Völjyssä ehtimiseni ja jaksamiseni mukaan. Sielläkin työ on ihmisläheistä asiakaspalvelua, mutta silti kovin erilaista kuin intervallissa.

MARITTA Hurmerinta kävi hiljattain työhaastattelussa intervalliosastolla ja sai vakituisen lähihoitajan työn. Hän nauttii kuntoutusosastolla työskentelystä: asiakkaat vaihtuvat, tutustuu uusiin ihmisiin ja työ painottuu toimintakyvyn ylläpitämiseen.

–Asiakkaiden vaihtuvuus on myös haaste: pitää olla skarppina koko ajan. Työporukka on mahtava, meillä on hyvä yhteishenki.

Oman näköalansa hoitotyöstä Hurmerinta kertoo muuttuneen aiempaa positiivisemmaksi kokemuksen myötä.

–Itse sain intervallin toiminnasta hyvän kuvan, minut otettiin siellä lämpimästi vastaan ja olen saanut kokea itseni tärkeäksi osaksi toimintaa. On varmasti niitäkin paikkoja, missä on kova kiire koko ajan, mutta omassa työssäni ehdin pääsääntöisesti tehdä ne asiat, mitä pitääkin. Työ on vaativaa ja vastuullista, mutta merkityksellistä. Joustamista esimerkiksi työvuoroissa kukin tekee oman harkintansa mukaan.

Hän toteaa oppineensa ikäihmisiltä paljon. –Erityisesti arvostamaan elämää ja terveyttä!

HOITOALAN haasteita on nostettu esille mediassa laajasti.

–Että alalle saataisiin uusia tekijöitä, hoitotyön positiivisia puolia tulisi nostaa enemmän julki. Se lähtee jokaisesta hoitajasta ja yhteisöstä, ja sitä tulisi kohdistaa myös niihin, jotka jo opiskelevat alalle.

Ongelmakohtia ei kuitenkaan saa lakaista maton alle.

–Palkkaus ei ole kohdallaan ja työoloissa voi olla kehitettävää.

Hurmerinta näkee hoitoalan tulevaisuuden niin, että työvoiman ajan myötä vähentyessä vastuu ja painopiste kääntyy oman ja läheisten terveyden hoitoon. Omasta terveydestä huolehtiminen korostuu.

–Hoitoala monipuolistuu ja teknologisoituu. En kuitenkaan haluaisi, että syöttörobotti, jollaista eräs opiskelukaverini oli päässyt jo kokeilemaan, syöttäisi minua sitten joskus. Joissakin tehtävissä inhimillistä läsnäoloa ei voi korvata.

KOVAN opiskelurupeaman jälkeen luvassa on siis töitä ja normaalimpaa perhearkea.

–Haluaisin taas alkaa liikkumaan enemmän.

–Tällä hetkellä tuntuu, että opiskelut olivat tässä, mutta ei voi koskaan sanoa ”ei koskaan”.

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.