”Täällä pitää olla verta kentällä ennen kuin tuomari viheltää pilliin”, kuvailee ukrainalainen Alex kortesjärveläistä jalkapallokulttuuria

KJV:ssä on tällä kaudella ollut mukavasti kansainvälistä väriä: ryhmäkuvassa vasemmalta Babiak Oleksandr, Jouni Mattila, Omar Khribich, Francisc Levente Loch, Ali Hamid Zainalabdin ja Mohamed Osman Abdulahi. Kuvasta puuttuu Sorin Lingurar.
KJV:ssä pelasi menneellä kaudella mukava määrä ulkomaalaistaustaisia pelaajia. Yksi heistä on 24-vuotias Ukrainan Zhytomyristä kotoisin oleva Babiak Oleksandr, eli Alex, kuten häntä Kortesjärvellä kutsutaan.

KORTESJÄRVEN Järvi-Veikkojen miesten jalkapallokausi kutosdivarissa päättyi menestyksekkäästi. Joukkue ylsi jaetulle toiselle sijalle alaloppusarjassa. Kauden viimeisessä ottelussa kotikentällä kaatui FC Sport Vaasasta 3–1, ja pienestä jäi kiinni, etteivät kortesjärveläiset olisi päässeet yläloppusarjaan.

Joukkueessa pelasi menneellä kaudella mukava määrä ulkomaalaistaustaisia pelaajia. Yksi heistä on 24-vuotias Ukrainan Zhytomyristä kotoisin oleva Babiak Oleksandr, eli Alex, kuten häntä Kortesjärvellä kutsutaan.

KJV:n Jouni Mattila oli kuullut maaliskuussa, että purmojärveläisen Mika Korven maatilalla on töissä nuori mies, joka pelasi vielä viime vuonna Puolan kolmosdivaria Piast Karnin -nimisessä joukkueessa.

–Olin, että tämä Alex pitää saada ilman muuta meidän joukkueeseen mukaan, ja sain hänen yhteystietonsa. Hän alkoi käydä treeneissä ja pelasi kauden aikana monta peliä, Mattila muistelee. –Hänen pallonkäsittelystään ja pelinluvustaan näki heti, että kaveri on pelannut kovassa seurassa.

Mattila kertoo, että Oleksandr kutsuu kortesjärveläistä pelityyliä ”juoksujalkapalloksi”.

–Eli me vaan juostaan helevetin paljon. Hän oli ehkä tottunut vähän erilaiseen meininkiin, Mattila naurahtaa.

Ukrainalainen on ollut urallaan pääasiassa keskuspuolustajana tai vasempana pakkina, mutta Kortesjärvellä hänet pantiin oikeaksi laitahyökkääjäksi.

–Se oli uutta minulle, mutta mikä ettei, Oleksandr nauraa.

Häntä huvittavat myös pelikulttuurin erot.

–Täällä pitää olla verta kentällä ennen kuin tuomari viheltää pilliin, hän luonnehtii.

OLEKSANDRIN ammattilaisuuteen tähdännytjalkapalloura oli saada ikävän päätöksen muutama vuosi sitten, kun hän liukastui tekonurmella ja loukkasi takareitensä. Sen seurauksena hän joutui kolmeksi vuodeksi kokonaan sivuun viheriöiltä.

Kuntouduttuaan hän pääsi mukaan Puolassa kolmosdivaria pelaavaan joukkueeseen, jossa hän pelasi viime vuonna puoli kautta. Hän kertoo kuitenkin pelaavansa enää lähinnä harrastusmielessä ja keskittyy nyt työntekoon.

Kolmen välivuoden aikana hän kävi töissä muun muassa Saksassa ja Norjassa. Sitten Venäjä hyökkäsi hänen kotimaahansa, ja hän muutti Suomeen. Tännekin hän tuli ensisijaisesti rahan ansaitseminen mielessään.

Hän kertoo, että vaikka hänet lasketaan virallisesti pakolaiseksi siinä missä muutkin Ukrainan sodan alun jälkeen Suomeen tulleet ukrainalaiset, hän tuli Suomeen auttaakseen taloudellisesti Ukrainaan jäänyttä äitiään ja veljeään.

–Jos käy niin, että he menettävät työnsä Ukrainassa, voin täältä käsin auttaa heitä, Oleksandr kertoo.

KAUSI jäi hänen ainokaisekseen KJV:ssä, sillä hän on muuttamassa lokakuussa Kanadaan sen jälkeen, kun hänen työsopimuksensa Purmojärvellä päättyy.

–Kanadan valtiolla on ukrainalaisille pakolaisohjelma, joka mahdollistaa elämisen ja työnteon siellä ainakin kolmen vuoden ajan. Se on kuin kultainen pääsylippu.

Kortesjärvellä vietetyn vajaan seitsemän kuukauden jälkeen hän haluaa kertoa olevansa kiitollinen paikkakunnan asukkaille.

–Kaikki ovat olleet tosi ystävällisiä, Mika Korvesta joukkuekavereihin ja S-marketin naisiin. Haluan kiittää heitä kaikkia. Kiitän myös Suomen valtiota, joka sekin on auttanut minua, sekä seuraa ja sen sponsoreita, jotka ovat kustantaneet pelaamiseni täällä, hän sanoo. –Suomi ja Venäjä ovat naapureita, joten ehkä sen takia ihmiset ovat olleet niin avuliaita. Minulle on kerrottu paljon teidän ja Venäjän välisestä historiasta.

Hän toivoo, että Ukraina voittaa sodan nopeasti.

–Paljon ihmisiä kuolee joka päivä. Mielestäni Putin elää omissa maailmoissaan.

MATTILA jatkaa, että KJV:n kausi meni kokonaisuutena hienosti. Pelaajia oli mukana kanta-Kauhavalta, Seinäjoelta, Ilmajoelta ja Vaasasta.

–Meillä oli tosi kiitettävästi pelaajia koko kauden ajan. Pelaajalistalla saa olla maksimissaan 18 ukkoa, ja se tuli täyteen hyvissä ajoin 90 prosentissa pelejä, Mattila kertoo.

Maalivahtina nähtiin totuttuun tapaan Pekka Kivikangas.

Pekka on kantava voima, joka on sataprosenttisesti mukana peleissä ja luo hyvän pohjan.

Mattilan ja muiden peli-intoa olivat vain lisänneet uusi tekonurmikenttä ja katsomo.

–Olosuhteet ovat viimeisen päälle, eikä harrastaminen ole enää siitä kiinni, Mattila sanoo. –Kentällä on kelvannut pelata pitkälle syksyyn. Vaikka eletään lokakuuta, kelit ovat kuin kesällä. Samoin tulevana keväänä päästään kentälle jo hyvissä ajoin heti, kun lumet ovat sulaneet.

MATTILA ja Oleksandr kertoivat ajatuksiaan sunnuntaina Pub Sivuluisu Dream Teamin ja Alahärmän Kisan välisen ystävyysottelun jälkeen. Kyseessä oli revanssi Sivuluisurock-viikonloppuna pelatulle ottelulle. Alahärmäläiset vetivät tällä kertaa pidemmän korren, joten ottelusarja on nyt tilanteessa 1–1.

–Meillä ei vielä maanantai-iltana ollut minkään valtakunnan joukkuetta kasassa, eikä se ilman Jounia (Mattilaa) olisi onnistunutkaan. Meillä oli pelaamassa vanhoja KJV-legendoja ja uudempaa KJV:n sakkia. Maalivahtina oli tuuraamassa 12-vuotias Eero Asuinmaa, kertoi Jussi Tuomaala Pub Sivuluisusta.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.